QUEERIÄ NAUTINTOA: KUTSU JA MANIFESTI

Julisteessa on vaaleanpunainen grafiikka ja kuusi laiskiaista. Neljä on istuu ja makaa ruohikossa eväiden, piirustusvihon ja puneisen sateenvarjon kanssa. kaksi kiipeää puun oksalla. Tekstissä lukee (englanniksi): Queeriä Nautintoa; ei ylpeyttä kapitalismista. Piknik 30. kesäkuuta 2023; Kaisaniemenpuisto, 17-21; info pinkkimusta@riseupt.net.
sisällys:
kutsu
manifesti
mitä mukaan
saavutettavuus
koollekutsu osallistujille

 

kutsu

emme ole ylpeitä queer-kulttuurin kapitalistisesta hyväksikäytöstä

kieltäydymme juhlistamasta valtion sulauttamishanketta, joka pyrkii queerin vastarinnan omimiseen, hallinnoimiseen ja tukahduttamiseen.

tänä vuonna kutsumme sinut mukaan yhteisölliselle piknikille juhlimaan queeriä nautintoa ylpeyden sijasta.

aika: perjantai 30. kesäkuuta klo 17-21
paikka: Kaisaniemen puisto

tämä piknik on yhteisöllinen, antiautoritäärinen, tee-se-itse/tee-se-yhdessä-tapahtuma meiltä meille. tapahtuma on omistettu nautinnolle, kehoille, luovalle yhdessäololle ja voimien keräämiselle.

marssimisen sijasta pysymme paikoillamme, jotta tapahtuma olisi saavutettavampi ikääntyville, lapsille, vammaisille ja rammoille sekä kaikille levon tarpeessa oleville.

pukukoodin teema on queer nautinto: tämä voi tarkoittaa kuumista kuuminta lookiasi, kinky-vermeitä tai sitä lemppari pyjamaa. pukukoodi on vapaaehtoinen ja avoin tulkinnoille!

tämä on kutsu läsnä-, kanssa- ja limittäin-oloon.
tämä on kutsu kohti nautintoa sen missä tahansa muodossa, joka tuntuu oikealta tässä ajassa ja (julkisessa) paikassa.

manifesti

olemme kaikki uhanalaisia

viime päivät, kuukaudet ja vuodet ovat olleet marginalisoituihin kehoihin ja kaikkeen planeettamme elämään kohdistuvien hyökkäysten ja huonojen uutisten virtaa. imperialistiset sodat jatkuvat Ukrainassa, Rojavassa, Palestiinassa ja ympäri maailman. köyhien luokkien riistäminen ja voimien loppuun kuluttaminen jatkuvat osana kapitalistista järjestystä. alkuperäiskansojen maiden varastaminen, rikki repiminen ja hyväksikäyttö ei koskaan päättynyt Saamenmaalla eikä muualla. hallitukset euroopassa ja niin kutsutussa amerikassa liukuvat uusliberaaleista muka-demokratioista kohti yhä nationalistisempia poliisivaltioita, joiden vihamielisyys queerejä, naisia, vammaisia ja rodullistettuja kohtaan käy päivä päivältä vähemmän hienovaraiseksi.

tätä kirjoittaessamme suomen oikeistohallitus suunnittelee massiivisia toimia elämämme kurjistamiseksi. pitämällä meidät kiireisinä — jatkuvassa hätätilassa ja selviytymiskamppailussa —hallitus toivoo voivansa esteittä laajentaa valtion rajojen, kehojemme ja elämiemme väkivaltaista kontrollia.

tiedämme kokemuksesta, historiasta ja nykyhetkestä, ettei liberalismi ole vapautta ja että kapitalistinen valtiojärjestelmä ruokkii väistämättä niitä olosuhteita, joista fasismi ja kontrollipolitiikka saavat voimansa.

olemme uhanalaisia ja meidän on tehtävä jotain

vieraantumisemme ruumiistamme ja elinehdoistamme ovat hallitsevan elämäntavan edellytys: meitä hallitsemaan pyrkivä järjestys käy jatkuvaa kamppailua katkaistakseen suhteemme kehoihimme, tarpeisiimme, haluihimme, autonomiaamme, toisiimme sekä maihin ja vesiin, joita asutamme yhdessä muiden olentojen kanssa.

järjestelmä haluaa meidän hyväksyvän

valvonnan oikeudenmukaisuuden sijasta
poliisivallan vastuunkannon sijasta
kilpailun hoivan sijasta
sisäiset valtataistelut erot ylittävän solidaarisuuden sijasta
pinkkipesun queerin raivon ja rakkauden sijasta
kuluttamisen vastarinnan sijasta
itsensä kadottamisen elpymisen sijasta
domestikaation vapauden sijasta

reformistinen ja mielikuvitukseton, institutionaalinen hlbt-politiikka on pitkään hakenut valtion hyväksyntää sen sijaan, että se vahvistaisi keskinäistä solidaarisuuttamme. halun ja nautinnnon sijasta se on juhlistanut assimilaatiota ja sovinnaisuutta.

me olemme aina olleet olemassa

mutta meidän on korkea aika lakata tottelemasta

tämä tapahtuma on rohkeampi tila

tulemme aina olemaan vaarassa, ellemme puolusta yhdessä toisiamme ja sitä, mihin uskomme.

kuten viisaat vanhimpamme kerran sanoivat: an army of lovers cannot lose

tämä on queer tapahtuma meiltä meille:

queereille, lesboille, lepakoille, homoille, hinteille, bisseille, butcheille, femmeille, fluideille, transihmisille, intersukupuolisille, kingeille ja queeneille, pervoille, lutkille, seksityöntekijöille, muunsukupuolisille, sukupuolettomille ja sukupuoliväsyneille,

jos et ole osa yhteisöä, kunnioitathan meiltä-meille-periaatetta. harkitse, miten voit tukea tapahtumaa ilman, että sen keskiössä on sinun katseesi ja viemättä tilaa queer-kokemukselta.

puistot eivät ole turvallisia tiloja.

siksi kutsumme sinut osaksi rohkeampaa tilaa, jossa noudatamme seuraavaa toiminnan etiikkaa:

  • vaalimme keskinäistä avunantoa ja tuemme toisiamme parhaamme mukaan. puolustamme toisiamme häiritsevissä tilanteissa. pyydämme tukea tilanteissa, joissa emme pärjää yksin.
  • kerromme kohtaamillemme ihmisille, mistä tapahtumassa on kyse ja rohkeamman tilan periaatteista. pyydämme tarvittaessa apua järjestäjiltä.
  • kunnioitamme toistemme itsemääräämisoikeutta, identiteettejä ja rajoja. kuuntelemme toisiamme sen sijaan, että tekisimme oletuksia toisten sukupuolesta, identiteetistä, taustasta tai historiasta. tapahtumassa ei ole tilaa rasismille, seksismile, homo- tai transfobialle tai kehoihin ja kyvykkyyksiin perustuvalle syrjinnälle.
  • pyydämme suostumusta, ennen kuin koskemme toisiin tai toisten henkilökohtaisiin tavaroihin (eritysesti apuvälineisiin). pyydämme aina kuvassa olijoilta lupaa valokuvaukseen. kunnioitamme paitsi muiden, myös omia rajojamme.
  • tarjoamme istumapaikkoja niitä tarvitseville. huomioimme, ettei krooninen sairaus, kipu tai vamma näy aina päällepäin.
  • emme oleta, että kaikki puhuisivat samaa kieltä ja samalla kielitaidolla. suhtaudumme arvostavasti kielten moninaisuuteen ja tulkkaamme kielten välillä tarpeen ja kykymme mukaan.
  • emme toisinna yhteiskunnan läskifobiaa emmekä arvostelevaa ruokapuhetta. tässä tapahtumassa ruoka on ennen kaikkea nautinnon lähde.
  • kieltäydymme osallistumasta seksuaalisuutta ympäröivään häpeäkulttuuriin, kinkyyden leimaamiseen, queerin halun sensuroimiseen ja seksityöntekijöiden sulkemiseen queer-kulttuurin ja seksuaalipolitiikan ulkopuolelle. puolustamme seksityöntekijöiden oikeutta itsemääräämiseen, toimeentuloon, turvallisuuteen ja järjestäytymiseen.
  • uskomme ja luotamme, että puistossa riittää tilaa erilaisille olemisen tavoille: tällä tarkoitamme kaiken ikäisiä yhteisön jäseniä ja queerin halun/seksuaalisuuden läsnäoloa (pukukoodissa, poetiikassa, piirustuksissa, flirtissä, keskusteluissa…). aikuisia toivomme käymään lasten kanssa näistä aiheista ikätasoista keskustelua, johon lapsilla on myös oikeus. lapsilla, kuten aikuisillakin, tulee aina olla mahdollisuus poistua tapahtumasta kokonaan tai hetkeksi.
  • pysymme riittävän selvin päin toimiaksemme vastuullisesti ja huomioivasti.
  • emme tuo tapahtumaan autoritäärisiä tai puoluepoliittisia symboleita, puheita tai iskulauseita. emme hyväksy pinkkipesua.
  • Järjestäjinä olemme tietoisia siitä, miten vaarallisia ja arvaamattomia poliisin ja vartioiden väliintulot voivat olla marginalisoiduille ihmisryhmille ja tilanteen eri osapuolille. Teemme kaiken voitavamme, jotta konflikti- ja uhkatilanteissa teon kohteena olevat  saavat tarvitsemansa tuen ja tilan sen sijaan, että keskittyisimme tekijöiden rankaisemiseen.

Mitä mukaan:

  • Vilttejä ja muuta tarpeellista viihtymiseen
  • vettä ja aurinkosuojaa
  • ruokaa
  • käsidesiä, ruokailuvälineitä itselle ja kaverille
  • pelejä, käsitöitä, taidetta, soittimia…

tämä tapahtuma on osallistujiensa näköinen!

Saavutettavuus

Puiston polut ovat leveitä hiekkaisia kävelyteitä. Kaisaniemen puistossa on sekä mäkiä että tasaisia nurmialueita. Piknikimme sijoittuu tasaiselle nurmialueelle ja puiden varjoon. Keskellä Kaisaniemenpuistoa lasten leikkipaikka.

Lähimmät julkiset WC:t sijaitsevat Kaisaniemenrannassa & Varsapuistikkossa.

  • Reitti Kaisaniemenrannan vessaan on tasainen ja 300 metriä pitkä: näistä parikymmentä on tasaista hiekkatietä ja loput ja asfalttista jalkakäytävää.
  • Matkalla Varsapuistikkoon on lyhyt mutta jyrkkä mäki hiekkatiellä Kaisaniemen puiston reunalla, ennen tien toisella puolella olevaa Varsapuistikkoa. Tienristeyksessä on äänimerkein varustetut liikennevalot.
  • Metrolta tultaessa Kaisa-kirjastosta löytyy esteettömiä WC:itä, mutta huomaathan, että Kaisa sulkeutuu perjantaina 30.6. jo klo 18. Helsingin yliopiston metroasemalta on suora hissiyhteys Kaisan 3. kerrokseen. Kaisasta ja metrosta on suora hissiyhteys Kaisanniemenkadun katutasolle.

Mikäli mahdolliset puheet, esitykset ja muu ohjelma sisältää arkaluontoista tai voimakasta sisältöä, ilmoitamme asiasta lyhyellä sisältökuvauksella. Piknikillä voi mennä ja tulla vapaasti tarpeen mukaan.

Järjestäjillä on mukana joitakin selkänojallisia retkeilytuoleja niitä tarvitseville. 

 

 

koollekutsu osallistujille

olemme innoissamme ja kiitollisia tästä kokoontumisesta;
olemme myös väsyneitä, rampoja, kipeitä ja tietoisia rajallisuudestamme.

pyydämme siksi kaikilta yhteistä panostusta:

  • arvostamme logistiikassa auttamista ja kaikenlaisia vieraanvaraisuuden eleitä.
    jos haluat tarjota tapahtumaan ohjelmaa (puheen, spoke wordia, laulun, tai muuta) olet enemmän kuin tervetullut tekemään niin
  • kannustamme ruoan jakamiseen nautinnon, huolenpidon ja anteliaisuuden nimissä! suositaan yhteisessä “pöydässä” vegaanista ja gluteenitonta.
  • tapahtuman päätteeksi siivoamme jälkemme yhdessä;

me yhdessä teemme tapahtuman mahdolliseksi!

Puistoissa ja kaduilla,
raivolla ja rakkaudella,

Pinkkimusta Helsinki -kollektiivi

kesäkuussa 2023

yhteys: pinkkimusta[at]riseup.net

Ei vapautta ilman naisten vapautta: kansainvälisen naistenpäivän marssi 8.3.2022

Read this call in English.
Läs texten på sveska.

Ei vapautta ilman naisten vapautta: Pinkkimusta Helsinki liittyy naistenpäivän marssille naisten, transihmisten ja ei-binääristen vapauden puolesta

Aika: Tiistaina 8. maaliskuuta klo 18 alkaen.
Reitti: Narinkkatorilta Karhupuistoon

Kaksi vuotta sitten puhjennut koronaviruskriisi on johtanut monien sorrettujen ryhmien kohtaamien ongelmien syventymiseen. Samaan aikaan sosiaalinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden rikastuessa. Kriisi on lisännyt perheväkivaltaa, työttömyyttä, terveysongelmia ja eristyneisyyttä. Ongelmien laajetessa ihmiset ovat järjestäytyneet solidaarisesti kaikkialla maailmassa: naiset Kurdistanissa ovat jatkaneet emansipatorista liikettään maansa ja kansansa puolustamiseksi; Ukrainassa naiset, äidit ja työläiset vastustavat Kremlin miesten väkivaltaa ja naiset Venäjällä protestoivat kaduilla epäoikeudenmukaista sotaa vastaan vangituksi tulemisen uhalla. Kansainvälisenä naistenpäivänä marssimme yhdessä lukuisten feminististen aloitteiden kanssa, naisten lakoista Reclaim the Night -tapahtumiin. Haluamme nähdä feministisen liikkeen myös Helsingissä ja juhlia yhteentulemisen voimaa sekä sen avaamia muutoksen mahdollisuuksia.

Järjestäydymme, koska cis- ja transnaisiin sekä trans-, queer- ja ei-binäärisiin ihmisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan täytyy loppua. Seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei saa verhota maahanmuuttokysymykseksi, sillä se on peräisin patriarkaalisista ja kapitalistisista rakenteista, ja rasismi ja ksenofobia vain pahentavat sitä. Cis-naiset, trans- ja ei-binääriset ihmiset kärsivät suhteettomasti lisääntyvästä prekarisaatiosta. Siksi kamppailumme ei rajoitu yhteen päivään vuodessa, vaan siihen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota työpaikoilla, kotona, kouluissa, sosiaalitoimistoissa ja hoitolaitoksissa.

Kieltäydymme olemasta osa järjestelmää, joka riistää naisia ja feminisoituja kehoja samalla ekstraktivistisella logiikalla, jolla se riistää luontoa. Vastustamme kansallisten rajojen vahvistamista ja globaalia rajojen hallinnointia, mikä uusintaa nationalistisia ja rasistisia hierarkioita. Järjestäytymällä vahvistamme poliittista voimaamme ja torjumme yritykset luokitella meidät suojelua tarvitseviksi uhreiksi.
Kokoontumalla yhteen vakuutamme, että me itse määrittelemme, miltä tulevaisuutemme näyttää. Läsnäolollamme ja moninaisuudellamme raivaamme tietä tasa-arvoiselle ja feministiselle yhteiskunnalle. Meitä on paljon, eikä joukossamme ole tilaa (hetero)seksismille, rasismille tai fasismille!

Terveisin:
Varisverkosto, Emilia-kollektiivi, A-ryhmä, Kurdish Democratic Society Center – NCDK, Vantaan Rauhanpuolustajat

Omien lippujen ja plakaattien mukaan ottaminen on toivottua! Mielenosoitus on kuitenkin ruohonjuuritason liikkeiden järjestämä ja puoluepolitiikasta riippumaton, joten toivomme, ettette tuo mielenosoitukseen poliittisten puolueiden lippuja.

Reitti ja ohjelma:
Kokoontuminen Narinkkatorilla klo 18:00

Marssi alkaa 18:30 ja päättyy noin klo 19:30 alkaviin puheisiin Karhupuistossa.

Lopuksi yhdessäoloa, keskustelua ja ystävystymistä avoimen hengailun merkeissä Lymyssä (Pengerkatu 6, huom. tila on esteellinen). Jatkot järjestää Emilia-kollektiivi.

Tukipostia transvangeille ja zinetyöpaja / Letters to trans prisoners + zine workshop

TUKIPOSTIA TRANSVANGEILLE

Kirjeiden kirjoittaminen on konkreettinen tapa muistaa vankeja osoittaa heille tukea, yksin tai yhdessä. 

Kirjeiden kirjoittamiseen on varattu Loukosta pöytä, jossa voit piipahtaa kirjoittamassa kortin, kirjeen tai pari. Järjestäjiltä saat neuvoja alkuun pääsemisessä. Voit tuoda kyniä, ja kirjepaperia ja postikortteja omaan tai yhteiseen käyttöön, mutta saat niitä myös paikan päältä.

Järjestäjät postittavat kirjeet vielä samana päivänä. Tapahtumassa on vapaaehtoinen kolehti postikuluja varten.

 

ZINETYÖPAJA

Zinetyöpajassa voit kirjoittaa tai askarrella oman zinen eli pienlehden tai koota sellaisen yhdessä muiden työpajaan osallistuvien kanssa. Pajan (vapaavalintainen) teema on radikaali hoiva, huolenpito ja self-care. Tämä hupi on tietenkin ilmaista.

 

Aika : Tiistai 8. syyskuuta, klo 18:00 – 21:00

Missä: Alakulttuurikeskus Loukko, Castreninkatu 7

Loukkoon varattu tapahtumaa varten, kahvilan on kuitenkin avoinna.

 

Otathan huomioon, että elämme keskellä pandemiaa! Pysy kotona, jos sinulla on flunssan oireita tai olet altistunut covid-19 –infektioketjulle. Pese/desinfioi käsiäsi säännöllisesti ja yhteisten työvälineiden käyttämisen jälkeen. Huolehdi turvaväleistä ja muista varotoimenpiteistä. Suosittelemme käyttämään tapahtumassa kasvomaskia ja vaihtamaan sen riittävän usein. 

*

Tervetuloa!

Pinkkimusta Helsinki kollektiivi

ESTEETTÖMYYS

Sisäänkäynti:

Alakulttuurikeskus Loukon ulko-ovelle johtaa kadulta luiska, jonka leveys on 1300 mm, oven ollessa auki 1070 mm. Luiskan kaltevuus on n. 8 astetta eli n. 7 %.

Kaide on 900 mm korkea ja alkaa luiskan puolivälistä. Oviaukot ovat 1000 mm leveät. Luiskan ja tuulikaapin välissä on 50 mm kynnys. Tuulikaapista sisään tilaan ylitetään n. 30 mm kynnys.Loukon ulko-ovi ja luiska.

Vessa:

Kolmesta istuma-wc:stä yksi on mitoitettu sopivaksi apuvälineiden ja avustajien kanssa liikkuville, ja sen ovi on 1000 mm leveä. Koppi on tilava vain toispuoleisesti; wc-istuimen oikealla puolella 800 mm vapaata tilaa. Istuimen etureunan ja suljetun oven väliin jää 660 mm tilaa. Kopissa ei valitettavasti ole vielä käsitukia.

Pyrimme kehittämään helppokulkuisuutta jatkuvasti paremmaksi ja päivitämme tänne ja tapahtumiimme aina ajantasaiset tiedot.

 

Solidarity letter writing about to begin in January 2019.

 

/// ENGLISH ///

 

Letter writing to trans prisoners and zine workshop


LETTER WRITING

Welcome take part in this letter writing for trans prisoners a concrete way to show support and solidarity, alone or together.

At the letter writing table, you can drop by and write letters or postcards: organizers can help you with getting started. You can bring stationery for your own or for shared use but everything necessary will also be available on the spot.

Pinkkimusta collective will send the mail on the same day. There is a voluntary donation box if you wish to cover cover some of the postal costs.

ZINE WORKSHOP

In this workshop you can write, draw or craft your own zine or make one together with others who attending to the workshop. The (optional) theme is radical well-being, mutual aid and self-care.

You can bring your own pens and scissors, and not share them, to help us take care of hygiene. Everything needed for making zinespaper, pencils, scissors and glue, newspaper clippings, etc.is also available on the spot. 

And of course this costs nothing, nolla, zero!

*

Time: Tuesday 8. September, 6pm – 9pm.

Where: Subculture centre Loukko, Castreninkatu 7, Kallio.

The venue is booked for our private use but the café is open. 

*

 

Please consider that we are in the middle of a fatal-to-some pandemic. Stay home if you have any flu symptoms or have been exposed through someone with a covid-19 infection. 

Make sure to wash/disinfect your hands regularly and between sharing pens, scissors, etc. Take care of safety distances and other precautions. We recommend you wear a mask and change it regularly.

Welcome!

Pink&Black Helsinki collective.

ACCESSIBILITY

Entrance

A ramp with a width of 1300 mm leads from the street to the outer door of Loukko, with the door open 1070 mm. The slope of the ramp is about 8 degrees, or about 7%.

The handrail is 900 mm high and starts from the middle of the ramp. The door openings are 1000 mm wide. There is a 50 mm threshold between the ramp and the wind cabinet. A threshold of approx. 30 mm is exceeded from the wind cabinet into the space.

Trap front door and ramp.

Toilet

Of the three seating toilets, one is dimensioned to suit those moving with aids and assistants, and its door is 1000 mm wide. The booth is spacious enough only on one side; 800 mm of free space on the right side of the toilet seat. There is 660 mm of space between the front edge of the seat and the closed door. Unfortunately, there are no handrails in the booth yet.

We constantly strive to improve accessibility and constantly update up-to-date information here and at our events.

 

Lymy Aperitivo ♥ Pinkkimusta Helsinki

Vuoden 2019 ensimmäisessä Lymy Aperitivossa vieraana Pinkkimusta Helsinki! Lymy Aperitivo on perjantai-iltojen ykköspaikka paikka drinkeille, kohtaamiselle ja keskustelulle.

Perjatai 18.1. | klo 18 alkaen | Lymy (Pengerkatu 6, Helsinki)

Ohjelma

  • Pinkkimusta Helsinki esittäytyy
  • Lyhytelokuva transpolin valtauksesta
  • keskustelua anarkismin ja queer-feminismin suhteesta

//

Lymy continues its series of monthly Aperitivo nights once a month, to meet others, enjoy some drinks and have interesting conversations. The first collective of 2019 is Pinkkimusta Helsinki / Pink & Black Helsinki✨

Friday 18th Jan | from 6pm | Lymy (Pengerkatu 6, Helsinki)

/ Program of the evening:

  • Short introduction by some group members
  • Short film: occupation of Helsinki trans clinic
  • Discussion about queer-feminist and anarchist politics

//

Esteellisyys ja tapahtumatiedot / Accessibility and other event info: https://www.facebook.com/events/300675260585560

1312 kaamos-nyhväjäiset / kaamos chill 1312


// ENGLISH below //
 
Luvassa hengausta ja uusille oiva mahdollisuus tutustua toimintaan, sekä Eeppisen Transpolin Valtaus -lyhärin uusintanäytös! Juhlavan päivämäärän kunniaksi Pinkkimusta tarjoaa glögiä ja piparia.
 
Osoite: Museum of Impossible Forms, Keinulaudankuja 4 E
Kuinka löydät perille: Tila sijaitsee Kontulan ostarilla, 2. kerros, E -rappu, Kontulan metroaseman vieressä.
 
Esteellisyys: Tilaan on esteetön kulku, kynnykset max. 4 cm. Tilassa ei esteetöntä vessaa, kynnyksetön, mutta ahdas. Lähin esteetön vessa sijaitsee viereisellä Kontulan metroasemalla.
 
Kuinka löydän paikalle?
> Ulos Kontulan Mene metroaseman A-B -uloskäynnistä (edessä on burger king ja subway)
>> käänny vasemmalle
>>> kävele eteenpäin, ovi (E) on tien vasemmalla puolella ennen S-markettia ja Lidliä. Ovessa on tapahtuman juliste.
>>>> Mif sijaitsee toisessa kerroksessa. Tervetuloa!
 
// ENG //
 
Cozy hanging and a great chance for new-comers to get to know Pinkkimusta.
Long-awaiteted replay of the Epic Short Film from Transclinic Occupation (subtitles in English)!

To celebrate the date, Pinkkimusta offers glögi and gingerbread.

 
Where: Museum of Impossible Forms, Keinulaudankuja 4 E
Museum of Impossible Forms is located at the Kontula mall, next to Kontula metro station, 2nd floor, door E.
 
Accessibility
Museum of Impossible Forms is accessible by lift with thresholds max. 4 cm on the way. The toilet has no thresholds but is not spacious enough to meet accessibility standards. Nearest accessible toilet is located at Kontula metro station.
 
How to find my way there?
> Leave Kontula metro station at the A-B exit (burger king and subway in front of you)
>> turn left
>>> Walk straight forward, the door (E) is on the left side before S-market and Lidl. There’s a event poster on the door.
>>> Mif is on the second floor. Welcome!
 
Map: https://museumofimpossibleforms.org/getting-there/

Jälkitiedote: Kaikki vapaalla jalalla, kamppailu jatkuu

PÄIVITYS EDELLISEEN TIEDOTTEESEEN

Kymmenen muunsukupuolista ja heidän tukijaansa valtasi keskiviikkona 12.9.2018 HYKS:in sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan. Valtauksella vaadittiin muunsukupuolisuusdiagnoosin saaneille oikeuksia heidän tarvitsemiinsa hoitoihin ja poliklinikan portinvartijajärjestelmän lakkauttamista.

Osa kahliutui kiinni odotushuoneen rakenteisiin ja poliisin oli leikattava valtaajat irti. Seitsemän talutettiin tai kannettiin poliisin toimesta ulos ja kuusi vietiin putkaan; osalle määrättiin sakkorangaistus. Kaikki kiinniotetut on nyt vapautettu.

”Tämä oli ehdottomasti sen arvoista”, sanoo yksi valtaukselta kiinni otettu muunsukupuolinen henkilö vapauduttuaan, ”suoraa toimintaa tarvitaan, jotta saamme äänemme kuuluviin. Polin linjauksesta on koitunut valtavaa ahdinkoa koko transyhteisölle. Jatkamme toimintaa kunnes vaatimuksemme toteutuvat.”

Pinkkimusta Helsinki kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia ja tukijoita. Tämä ei jää tähän!

Pinkkimusta Helsinki valtasi HUS:n sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan

LEHDISTÖTIEDOTE 12.9.2018: Pinkkimusta Helsinki valtasi HUSin
sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan vaatiakseen oikeuksia
muunsukupuolisille.

VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI

Pinkkimusta Helsinki marssi sisään HUSin sukupuoli-identiteetin
tutkimuspoliklinikalle Meilahden sairaala-alueella tänään 12.9. klo 14
toimittaakseen vaatimuksensa muunsukupuolisten oikeuksien
toteutumiseksi. Vaatimukset osoitettiin apulaisylilääkäri Katinka
Tuiskulle.

Kehoristiriidasta kärsivien muunsukupuolisten on ollut vaikea päästä
tarvitsemiinsa hoitoihin jo aiemmin, mutta nyt ns.
muunsukupuolisuusdiagnoosin F64.8 saaneilta on toistaiseksi evätty
kirurgiset hoidot täysin, ja hormonihoitoihin pääsy on
apulaisylilääkärin mukaan “hyvin rajattua”. Linjaus vaarantaa potilaiden
terveyden: hoitamaton kehoristiriita aiheuttaa kärsimystä ja heikentää
elämänlaatua.

Vaadimme, että poliklinikalla hoidetaan kehoristiriitaa eikä sukupuolta.
Transdiagnooseja ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan – kehoristiriitaa
voivat kokea tai olla kokematta sekä binääriset että ei-binääriset
transsukupuoliset.

Vaadimme “sukupuoli-identiteetin tutkimusten” eli
portinvartijajärjestelmän lakkauttamista. Sen tilalle vaadimme
vapaaehtoisuuteen, tietoiseen suostumukseen ja yksilöllisiin tarpeisiin
perustuvia tuki,- terapia- ja seurantajaksoja diagnoosin saamisen
jälkeen. Hoitopäätöksissä tulisi siirtyä tietoon perustuvan suostumuksen
periaatteeseen (informed consent). Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi
lääketieteellisten toimenpiteiden kohdalla lääkäri kertoo hoitoja
hakevalle tarkemmin hoidoista, niiden vaikutuksista ja niihin
mahdollisesti liittyvistä riskeistä, minkä jälkeen henkilö saa itse
päättää, mitä hoitoja hän haluaa tai ei halua. Itsemääräämisoikeus
kuuluu kaikille diagnoosiin katsomatta.

Yhteydenotot ja tiedustelut:

pinkkimusta@riseup.net
https://www.facebook.com/pinkkimusta/
Twitter @pinkkimustahki
Puh.040 254 7118

Pinkkimustan Helsingin blogikirjoitus:

https://pinkkimustablogi.noblogs.org/2018/02/transvallankumous-nyt-mielenosoitus/

Muualla aiheesta kirjoitettua:

Trasekin tiedote:
http://trasek.fi/2018/08/17/muunsukupuolisten-hoitolinjauksista/

Setan tiedote:
https://www.epressi.com/tiedotteet/sosiaaliset-kysymykset/seta-vaatii-ei-binaaristen-transihmisten-paasya-tarvitsemiinsa-hoitoihin.html

Svenska Yle:
https://svenska.yle.fi/artikel/2018/08/29/jag-kunde-inte-vara-arlig-om-den-typen-av-man-jag-ar-transpoliklinken-i

Yle Puhe:
https://areena.yle.fi/1-4492246

Turun Sanomat:
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4069099/Muunsukupuoliset+marssivat+Puutorilla

Ranneliike.net:
https://ranneliike.net/uutiset/15026/helsingissa-osoitettiin-mielta-muunsukupuolisten-oikeuksien-puolesta

Pinkkimustan blokin lehdistötiedote 30.6.2018

LEHDISTÖTIEDOTE 30.6.2018:

Pinkkimusta-blokki osoittaa mieltään Rautatientorilla solidaarisuudesta turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia kohtaan

VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI

Saavumme Rautatientorille solidaarisuudesta hlbtiqa- sekä muita siirtolaisia kohtaan. Vuosi sitten 30.6.2017 poliisi hääti turvapaikanhakijoiden alulle paneman Oikeus elää -mielenosoituksen rautatientorilta, “pois Helsinki Pride kulkueen tieltä”. Mielenosoituksen vaatimukset eivät ole millään tavalla muuttuneet vähemmän oleellisiksi. Pakkopalautuksia tehdään edelleen maihin, jotka eivät ole turvallisia, ja turvapaikkaprosessin kaikissa vaiheissa on vakavia ongelmia. Myös queer-turvapaikanhakijoita käännytetään ja heidän seksuaalisuuttaan kyseenalaistetaan ja heidät vaaditaan todistamaan seksuaalisuuttaan.

Ei ole Pridea ilman solidaarisuutta kaikkia kohtaan. Emme halua olla osa juhlaa, joka on koko ajan etäänpänä alkujuuristaan: rodullistettujen transnaisten aloittamasta protestista poliisiväkivaltaa vastaan. Meidän on puututtava tämänhetkisiin vääryyksiin ja kamppailtava rasismia vastaan tämän hetken yhteiskunnallisessa tilanteessa. Me vaadimme hlbtiqa-yhteisöltä solidaarisuutta turvapaikanhakijoita kohtaan. Solidaarisuutemme ei rajoitu vain queer-turvapaikanhakijoihin, vaan kaikilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen.

Tämä on solidaarisuudenosoitus myös tamperelaiselle “Behdadille” jota ollaan käännyttämässä Iraniin, vaikka poliittisesti aktiivisena kurdina häntä uhkaa siellä jopa kuolema. Maahanmuuttovirasto on jättänyt tutkimatta Behdadin uuden turvapaikkahakemuksen ja hallinto-oikeus on hylännyt käännytyksen täytäntöönpanokieltohakemuksen. Vaadimme että Behdadia ei käännytetä Iraniin.

Eroamme Pride-kulkueesta myös koska vastustamme pinkkipesua. Pinkkipesu on queer-oikeuksien ja -kamppailujen omimista imagon kiillottamiseksi omien kaupallisten ja poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi.

Helsinki Pride ja sen yhteistyötahot ovat toistuvasti olleet osallisina Israelin pinkkipesussa. Vuonna 2016 Helsinki Pride oli Kansalaistorilla järjestetyn Eurogamesin yhteistyökumppani. Yksi HLBT-urheilutapahtuman rahoittajista oli Israelin valtio, ja Eurogames markkinoi Tel Avivia homoparatiisina. Tänä vuonna Helsinki Priden pääesiintyjänä on israelilainen artisti Dana International. Israelin pinkkipesun päämääränä on kääntää kansainvälinen huomio pois Israelin ihmisoikeusrikkomuksista. HLBT-oikeuksilla ratsastamisen tavoitteena on luoda oikeutusta palestiinalaisalueiden miehitykselle ja Israelin apartheid-politiikalle.

***

Vaadimme vapaata liikkuvuutta kaikille ja pakkopalautusten välitöntä lopettamista.
Vaadimme loppua queeriutemme hyväksikäytölle voitontavoittelun välineenä.
Vaadimme valtion lakkaavan sekaantumasta sukupuoliimme, kehoihimme, seksualisuuksiimme, yhteisöihimme ja elämiimme.

Pinkkimusta blokki / Pink black bloc at Helsinki Pride 2018

(in english below)

Pinkkimusta blokki marssii tänäkin vuonna Helsinki Pride -kulkueessa, lauantaina 30. kesäkuuta.

Järjestäydymme kulkueeseen Senaatintorilla klo 12 aikaan. Löydät meidät pinkkimustien lippujen alta! Ilmoitamme tarkan sijainnin vielä paikan päältä. Kulkue lähtee liikkeelle klo 13 (ks. kartta alla).

Kannatamme rajatonta maailmaa ja vapaata liikkuvuutta.

Vastustamme valtion kontrollia, joka kohdistuu sukupuoleen, seksuaalisuuteen, perhemuotoihin ja liikkumiseen.

Sukupuolemme ja kehomme ovat meidän ja me voimme elää niitä todeksi ennennäkemättömillä tavoilla. Transihmisten kehon muokkaamista eivät saa rajoittaa valtion ja lääketieteen fantasiat kaksijakoisesta sukupuolesta.

Vaadimme hlbtiqa-yhteisöiltä solidaarisuutta ja konkreettisia tekoja fasismia, rasismia ja transfobiaa vastaan sekä yhteisöjen sisällä että niiden ulkopuolella. Loppu pakkopalautuksille, etniselle profiloinnille ja pakkosterilisaatioille! Tuemme toisiamme, juhlimme ja taistelemme pinkkipesua, kapitalismia ja CIS-teemiä vastaan!

Pukukoodi: pinkkimusta
Naamioituminen sallittu.

★★★

Pink Black Bloc marches again in Helsinki Pride on Saturday 30th June

We will start forming the bloc at 12 PM at the Senate Square. You can find us under the pink&black flags! We will announce our specific location at the site. The march begins at 1 PM (see map at the bottom).

We want a world without borders and with free movement.

We resist the state’s control over gender, sexuality, family forms and free movement.

Our genders and bodies are ours and we can live them real in unforeseeable ways. The body modifications of trans people cannot be limited by fantasies of binary gender by the state and medical authorities.

We demand solidarity and concrete acts against fascism, racism and transphobia from the lgbtiqa communities, within them, as well as outside them. End deportations, ethnic profiling and forced sterilization. We support each other and celebrate, whilst fighting against pink washing, capitalism and the CIS-tem!

Dresscode: pink and black
Masking allowed.

Transvallankumous nyt! -mielenosoitus

TRANSVALLANKUMOUS NYT!

Kokoonnumme Kiasman edessä lauantaina 24.3.2018 klo 14. Mielenosoituksen ohjelmasta lisäinfoa myöhemmin.

(briefly in English below)

SUKUPUOLEMME JA KEHOMME OVAT MEIDÄN JA MEILLE KUULUU ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

On aika murtaa lääketieteen auktoriteettien valta transsukupuolisuuden määrittelyssä ja transihmisten elämää koskevissa päätöksissä. Transsukupuolisuutta vain oppikirjojen avulla lähestyvät ja siitä kokemuksellisesti tietämättömät lääkärit eivät saa enää olla esteenä meidän mahdollisuuksillemme muokata kehojamme ja elää todeksi sukupuoliamme.

Sukupuolemme ja elämämme eivät mahdu lääketieteen ahtaisiin ihanteisiin. Ableismi, läskifobia ja sukupuolibinäristiset oletukset rajoittavat mahdollisuuttamme saada haluamiamme ja tarvitsemiamme lääketieteellisiä hoitoja.

Kaikissa lääketieteellisissä ja juridisissa päätöksissä, jotka liittyvät sukupuolenkorjaukseen, on siirryttävä oitis tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen (informed consent). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lääketieteellisten toimenpiteiden kohdalla lääkäri kertoo hoitoja hakevalle tarkemmin hoidoista, niiden vaikutuksista ja niihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä, minkä jälkeen henkilö saa itse päättää, mitä hoitoja hän haluaa tai ei halua.

VALTIO EI VOI KAHLITA MEITÄ – TRANSVALLANKUMOUS NYT

Valtio rajoittaa transihmisten itsemääräämisoikeutta translailla. Nykyinen translaki edellyttää juridisen sukupuolen vahvistamiseksi paitsi transdiagnoosia, myös 18 vuoden ikää, lisääntymiskyvyttömyyttä ja Suomen kansalaisuutta tai asuinpaikkaa Suomessa.

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ilmentää kaikkein räikeimmin valtion oikeutta puuttua kehoihimme. Se osoittaa konkreettisesti kuinka yleensä menneisyyteen liitettävä eugeniikka elää myös nykyisyydessä. Valtion pyrkimykset muokata kehojen ominaisuuksia haluamansalaisiksi ei ole loppunut.

Cisnormatiivisuutta ja lisääntymiskykyyn liittyviä oletuksia uhmaavat kehot ovat valtiolle yhä uhka. Tämä näkyy myös siinä, miten intersukupuolisia lapsia leikataan yhä kosmeettisista syistä: kehoja, jotka eivät ole cisnormien mukaisia, muokataan jo vauvana ja ilman intersukupuolisten itsensä suostumusta, kun taas aikuisten transihmisten pääsyä hoitoihin – jotka muokkaavat kehoa cisnormien vastaiseksi – rajoitetaan ja kontrolloidaan.

Me emme halua pyytää valtiota tunnustamaan sukupuoltamme, vaan haluamme enemmän konkreettisia edellytyksiä elää ilman pakkoa myötäillä cisnormatiivista kulttuuria. Haluamme parempia terveyspalveluita, joissa sukupuolen moninaisuus on normi eikä poikkeus. Haluamme esimerkiksi kehoa muokkaavien hormonien olevan vapaasti saatavilla ilman edellytystä transdiagnoosista.

Haluamme kulkea kadulla ilman pelkoa ja haluamme, että suhteitamme muihin ihmisiin eivät väritä seksistiset ja cisnormatiiviset oletukset.

Haluamme maailman, jossa transihmisiä ei enää aseteta symboliksi sukupuolen moninaisuudesta – haluamme maailman, jossa kysymys sukupuolen moninaisuudesta koskettaa kaikkien ihmisten elämää.

Samalla haluamme kulttuuria, jossa on tilaa monenlaisille transkokemuksille – myös niille joissa ei ole kyse vain “itsensä löytämisen” ilosta: kulttuuria jossa transsukupuoliset voivat tuoda esiin epävarmuutta, pelkoa, dysforian rajoittavuutta ja vihaa cisnormatiivista kulttuuria kohtaan.

ABLEISMI KITKETTÄVÄ HOITOJÄRJESTELMÄSTÄ

Nykyisessä hoitojärjestelmässä transdiagnooseja myöntävät yksiköt voivat olla antamatta tutkittavalle hänen toivomaansa diagnoosia tai laittaa tutkittavan kuukausien tai jopa vuosien mittaiselle ”jäähylle” vetoamalla tämän psyykkiseen toimintakykyyn. Tämä on yksinkertaisesti ableismia eli toimintakykyyn, sairauteen tai vammaan perustuvaa sortoa.

Nykyinen käytäntö on monella tavalla ableistinen. Transdiagnoosin tekeminen perustuu mielenterveyden häiriöiden poissulkemiseen. Tutkimukset siis pyrkivät selvittämään, onko tutkimuksissa olevalla henkilöllä mielenterveysongelmia, josta halu hakeutua transprosessiin voisi kummuta. Tämä stigmatisoi mielenterveysongelmia.

Jos tutkittavalla on aiemmin saatuja mielenterveysdiagnooseja, se saattaa vaikeuttaa transdiagnoosin ja hoitojen saamista – tai ainakin aiheuttaa tutkittavalle pelkoa siitä, että näin saattaa tapahtua. Tutkimuksissa olevalta myös oletetaan kohtuuttoman hyvää toimintakykyä suhteessa siihen, kuinka stressaavia transtutkimukset voivat olla. Tämä voi estää tutkimuksissa olevia hakemasta apua mielenterveysongelmiin, jos heillä sellaisia on.

Nykyinen diagnostiikka ei myöskään ota huomioon sitä, että transtutkimukset voivat kuormittavuudessaan pahentaa niitä mielenterveyden häiriöitä, joita tutkimuksissa pyritään ulossulkemaan ja joiden perusteella “jäähyjä” jaetaan. Lisäksi eläminen transfobisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa vaikuttavat mielen mekanismeihin ja tapaan olla maailmassa. Jokapäiväiset transfobian kokemukset ja sen vaikutus toimintakykyyn (vähemmistöstressi) sekä kehodysforia altistavat psyykkisille ongelmille, kuten masennukselle.

LOPPU LÄSKIFOBIALLE

Rintakehäkirurgiaan pääsemiselle on nykyisessä hoitojärjestelmässä asetettu painoindeksirajoja. Lihavilta transihmisiltä voidaaan siis evätä lähete rintakehäkirurgiaan ja asettaa ehdoksi tietyn painoindeksin saavuttaminen.

Lihavien syrjintä terveydenhuollossa ei rajoitu pelkästään transprosessiin, vaan se on laajempi ilmiö, jossa yhteiskuntaan syvään juurtuneet kehoideaalit ja näitä ideaaleja myötäilevät lääkärit estävät lihavia saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Kun lääkärit estävät lihavien pääsyn rintakehäkirurgiaan, he puhuvat nukutukseen tai esteettiseen lopputulokseen liittyvistä riskeistä, mutta ohittavat sen, että rintakehäkirurgian evääminen itsessään on riski henkilön koko hyvinvoinnille ja terveydelle.

Rintakehäkirurgian eväämisessä lihavuuteen liittyvin syin onkin kyse lääkärien vallasta määritellä kehodysforia vähäpätöiseksi asiaksi, joka ei hoitamattomana uhkaa henkilön terveyttä. Leikkauksia, jotka lääkärit mieltävät terveyden kannalta välttämättömiksi, tehdään kyllä lihavillekin, vaikka esimerkiksi nukutukseen liittyy silloinkin riskejä.

Kehodysforia on todellinen ja aina yksilöllinen kokemus ja vain me itse voimme määritellä, kuinka haluamme sitä hoitaa. Lisäksi jokaisella tulisi olla oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa huolimatta siitä, onko sen lopputulos cisnormien mukainen tai lääkärin silmää miellyttävä.

MUUNSUKUPUOLISET TIETÄVÄT ITSE MITÄ TARVITSEVAT

Nykyinen hoitojärjestelmä jakaa transdiagnoosit kahtia: diagnoosi “F64.0 Transsukupuolisuus” on suunnattu binääreille transihmisille eli transnaisille ja -miehille, kun taas “F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö” on suunnattu muunsukupuolisille ja sukupuolettomille.

Diagnoosista riippuu se, mitä lääketieteellisiä hoitoja saa ja kuinka helposti. Ainoastaan F64.0 kattaa kaikki hoitojärjestelmän tarjoamat hoidot. Silloinkin kun transpolien lääkärit kirjoittavat muunsukupuoliselle lähetteen hänen haluamiinsa hoitoihin, voivat kirurgit silti kieltäytyä tekemästä esimerkiksi rintäkehäkirurgiaa muunsukupuoliselle.

Myös muunsukupuoliset voivat kokea dysforiaa kehostaan, kun taas jotkut transnaiset ja -miehet eivät välttämättä koe sitä lainkaan. Hoitojärjestelmässä onkin siirryttävä tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen. Vain siten itsemääräämisoikeutemme voi toteutua. Kokemuksemme ja elämämme kehoissamme on monimuotoisempaa kuin lääkärit voivat kuvitellakaan.

TRANSREVOLUTION NOW!

Join us for a demonstration at Sat 24th of March at 2 pm. We start at Kiasma (Mannerheiminaukio 2).

 

OUR GENDERS AND OUR BODIES BELONG TO US! WE HAVE THE RIGHT FOR SELF DETERMINATION

It is time to smash the authority that medicine has exerted over the definition of being trans and the decisions over trans lives. Doctors who approach being trans by reading textbooks, who do not have lived experience of their own, are not to stand between our possibilities for tending to our bodies and living our genders as a reality.

Our genders and our lives do not fit the narrow box of medical ideals. Ableism, fat phobia and gender binarist assumptions limit our possibilities to get the medical treatments we want and need.

All medical and juridical decision making regarding transitioning must at once be changed to a process based on informed consent. This includes the possibility for a person seeking treatment to make a decision on what treatment they do or do not want, based on the specific information that doctors would be required to give to them on the treatments and the effects and possible risks they include.

THE STATE CAN’T KEEP US CHAINED – TRANS REVOLUTION NOW!

The state restricts trans rights for self determination with legislation concerning trans persons. The current legislation’s requirements for juridical transition are not only trans diagnosis, but also age of 18, infertility, and Finnish citizenship or residency.

The demand for infertility is the grossest signifier of the state’s right to interfere with our bodies. It is a concrete example of eugenics that is alive and well today. The state’s objective to choose bodily properties for people is not a thing of the past.

Bodies that challenge cis normativity and fertility assumptions are still a threat to the state. This manifests also in the cosmetic surgery of intersex children: bodies that do not conform to cis norms are modified as babies, without the consent of intersex individuals themselves. All the while consenting adult trans people are denied the freedom to choose their treatments, because these modifications go against cis norms.

We do not want to ask the state to recognize our genders. We want more concrete possibilities to live without having to bend to cis norms. We want better health services, where gender diversity is the norm, not the anomaly. We want free access to body modification hormones without a requirement of a trans diagnosis.

We want to walk the streets without fear. We want our relations to other people to be free of sexist and cis normative assumptions.

We want a world where trans people are not a symbol of gender diversity – a world where gender diversity is a part of everyday life.

We also want a culture that allows space for diverse experience on being trans – also other besides the joy of “finding one’s true self”. We want a culture where trans people can express uncertainty, fear, the restricting effects of dysphoria, and anger toward the cis normative culture.

HEALTH CARE MUST BE RID OF ABLEISM

The current system allows the treating health care unit to refrain from granting the trans diagnosis that the examinee requires, or put them on hold from the examination process for months of even years, on grounds of the examinee’s psychic condition. This is simple ableism, meaning discrimination based on ability, illness or injury.

The current procedure is ableist in many ways. Trans diagnosis is arrived by ruling out mental health disorders. The examination means to find out whether the examinee has mental health problems that could be the root of their desire to transition. This creates stigma on mental health problems.

If the examinee has previous diagnoses concerning mental health, trans diagnosis and treatments might not be as readily granted. At least the system has the examinee afraid that this might be the case. The examinee is also required to function astoundingly well during the examination, even though it is a very stressful process. This might create difficulty for people in the trans examination process to seek help for possible mental health problems.

The current diagnostics also overlook the fact that the immense strain of the trans examination process can make worse those mental health disorders that the examination seeks to rule out and on which grounds the process might be put on hold. Also life in a transphobic society and culture impacts the mechanisms of the mind and a person’s way of dealing with the world. Everyday experiences of transphobia and the toll it takes on one’s function (minority stress), along with body dysphoria, make one more liable to acquire mental health problems, like depression.

END FAT PHOBIA

The current system has a varying set of BMI limits for chest surgery. Fat trans people can thus be denied chest surgery and given a condition of “achieving” a certain BMI.

Discrimination against fat people in the health care system is a wider phenomenon, which allows the society’s deeply ingrained body ideals and doctors who enforce these ideals to not grant fat people the treatments they need. When doctors deny fat people chest surgery, they speak of the risks involved in anesthesia and the esthetic value of the end result. They do not address the fact that denying the surgery is itself a danger to the person’s health and wellbeing.

When doctors deny chest surgery based on fatness related issues, they exert their power to define body dysphoria as a minor issue that would not be a threat to an individual’s health if untreated. Operations that are deemed vital are performed on fat people even though anesthesia has the exact same risks in those operations.

Body dysphoria is a real experience that is always unique to the individual. We ourselves are the only ones who have the ability to define the necessary treatment for it. Everyone should also have the right to get the treatment they need, whether or not the end result fits cis norms or pleases the doctor’s eye.

NONBINARY PEOPLE KNOW WHAT THEY NEED

The current system uses two trans diagnoses: the diagnosis F64.0 that ICD-10 has dubbed “Transsexualism” includes binary trans people, meaning trans women and trans men, while F64.8, “Other gender identity disorders”, encompasses nonbinary and agender people.

The sort of diagnosis that one is given determines the medical treatment one receives and how easy one gets it. Only F64.0 grans one access to all the treatments that the system offers. Even if a trans clinic doctor writes a nonbinary person a referral to the treatment they wish for, the surgeon might refuse chest surgery from a nonbinary person based on their diagnosis.

Also nonbinary people can have body dysphoria, whereas some trans women and trans men might never experience it. The system must update itself to an informed consent principle. That is the only way to or us to enact our right for self determination. Our experiences and our lives in our bodies are more diverse than the doctors can ever imagine.