Trans Week of Action 19th to 25th of March

Events, workshops and meetings every day! Demonstration Sat 24th of March.

Pink&Black Helsinki organises a Trans Week of Action on the theme: How to survive in a transphobic world?

During the week there will be workshops, meetings and other daily program. The week builds up to a demonstration on Saturday 24th of March. The demonstration will start in fron of the Kiasma (Mannerheiminaukio 2) at 2 pm.



★MONDAY 19.3.★

Action Week kick off
at Museum of Impossible Forms 6 pm

Welcome to hear more about the weeks program and to watch a film! Week kick off also includes the opening of Voimaminä exhibition (Exhibition event
The film shown is “Transgender life in Slovenia” (37 min, English subtitles). Action week info starts at 6 pm, film screening starts at 7 pm.


★TUESDAY 20.3.★

Sign, zine & banner workshop
at Happi Youth center 4-8 pm

Queer sexuality discussion
at Museum of Impossible forms 5-9 pm

For one evening we will create a safer space for trans people to talk about sexuality and read and watch books, brochures and other material about sexuality. Many sexuality events are cis/heteronormative and genital centric, so we want to create a queer space from an another point of view, a space where we can give and recieve peer support. Let’s destroy cis/heteronormativity!

17-18 Possibility to get to know the material, voimaminä exhibition, getting to know the space.

6-7 pm discussion safe sex, consent and boundries

break: socialising, getting to know the material, possibility to get advice on how to use different toys/equipment/ how to make diy toys safely.

8-9 pm experiences of embodiment, bdsm

There will possibly be some toys (diy whips, floggers etc.) on view but the space is meant only for discussion, not for playing.

Event is for transpeople and allies.

Welcome! 🙂



Help on surviving the application jungle and how to deal with bureocracy workshop
at Maunula-talo, 3:30-6 pm

In our everyday lives we have to deal with kela, TE-toimisto and other bureocratic institutions which is sometimes hard in this transphobic world we are living in. That’s why we decided to organize this event. You are welcome if you need help or advice with something, if you want to help other people and/or share experiences and information or for example if you find it hard to fill applications on your own.

The event takes place in Maunulan nuorisotalo’s computer class so you don’t have to bring your own compurer with you. Because the classroom is in the youth center (nuorisotalo) there will be some people and noise outside during our event, but our classroom is well soundproofed.

Non-binary people in comics – discussion at 3 pm to 4.30 pm at Sarjakuvakes
(Porthaninkatu 9, Helsinki)

DISCUSSION IN FINNISH (possible translation tbc)

Comic artists Pii Anttonen, Apila Pepita ja Kimmo Lust talk about their comics, which often deal with their non-binary gender identities.


★THURSDAY 22.3.★

Zine work shop 5-9 pm
at Museum of Impossible forms

Come make your own queer-feminist-trans revolutionary zines. Materials provided in the workshops. Drop-by basis.

Bike workshop 6-9 pm
at Pyöräpaja

General information about bikes and also possible to fix your bike independently with possibility to get help/advice and we will ask people in the beginning what they want to learn. So a safer space for transpeople and allies.

Workshop will be in English and Finnish.


★FRIDAY 23.3.★

Support in transitioning 4.30 pm
at Museum of Impossible Forms

A peer supportive group meeting for people who are considering transitioning or who are currently going to transpoli and/or transitioning. Also people who have already transitioned but who are want to give support and advice about transpoli and transitioning are welcome.

We can talk for example about problems and difficulties in juridical and medical procedures and share information based on our own experience.

Non-binary meeting at 7 pm
at Museum of Impossible Forms

Possibility to talk about different topics, hangout, do your own work etc. in a peer environment. We will offer some snacks, coffee\tea\juice. Otherswise vegan potluck if you want or can.

Sign, zine & banner workshop
at Happi Youth center continues 4-8 pm


★SATURDAY 24.3.★

Demonstration at 2 pm starting from Kiasma

Demonstration event with latest info:

Action week party at 6pm at Museum of Impossible Forms

Trans Revolution Now! -demonstration after-party. Music, poetry and stand-up (in Finnish). Performers include: Varjova, Talvikki Lehtinen, Susi Nousiainen and Susinukke Kosola.
Program begins already at 6.30 pm
Free entrance. Event is substance free.
Party event here:


★SUNDAY 25.3.★

Benefit dinner + solidarity for trans prisoners 5-8 at Lymy

Come, eat & write letters of support to trans prisoners! Writingequipment like pens and stationary provided. Food 3-7e. All donations willgo to support trans prisoners. There will be a short presentation on Marius’ and Diren’s situations.
Marius Mason is an imprisoned transgender anarchist, serving 22years for acts of eco-sabotage. Marius is incarcerated at Carswell in FortWorth, Texas, a small, high–security facility; he receives few visits, his mail is monitored, and he is intensely socially isolated. Sincehe came out as transgender, he has engaged in a painfully slow process of medical screenings to see if he will be permitted to have access to theWPATH standards of care for transgendered people (hormones, surgery, andthe right to legally change his name to a gender-appropriate one of hischoosing).

Diren Coşkun is an lgbti+ activist and anarchist who was arrested during an IDcheck at the Diyarbakır Courthouse in Turkey, on August 14. She was told that there was a judgement on her for charges of “being a member of an illegalorganization” and “propagandizing for an illegal organization”. Because she refuses to be in the same ward with men, she has been put in solitary confinement. She demands access to healthcare and trans-specific healthcare as well as to be removed from solitary confinement. Diren has beendiscriminated and harassed by prison authorities. On January 25th she began ahunger strike/death fast in her struggle for these demands. She finished hunger strike after 27 days on February 21st after she started to get vegan food and promised improvements concerning the health care issues. (Organised by: Helsinki Anarchist Black Cross and Anarchist Black Cross Vantaa)



Description of event places:

Museum of Impossible Forms

Address: Keinulaudankuja 4 E at Kontula shopping mall, 2nd floor
Map here:
Accessibility: the space is wheelchair accessible, doorsteps max. 4 cm. Space has no accessible toilet, it has no steps, yet small. Nearest accessible toilet is located at Kontula metro station.

Happi youth centre

Address: Sörnäisten rantatie 31
Accessibility information: The space is wheelchair accessible and has accessible toilet.

Pyorapaja (bicycle garage)

Address: Pasilan Puistotie 12
Accessibility information: Accessible entrance, yet limited possibilities to move inside the space, due to many tables. No accessible toilet.


Address: Porthaninkatu 9, Helsinki
Sarjakuvakeskus is unfortunately not wheelchair accessible.
More specific info on the accessibility of the space:


Address: Metsäpurontie 4
Map here:
Accessibility: Main entrance is wheelchair accessible and all the floors are accessible by lift. Accessible toilets are located on the second and third floor.


Address: Pengerkatu 6
Accessibility info: Unfortunately the space is not wheelchair accessible, there are steps
leading (downwards) into the space and three steps up to the toilet. The toilet is quite small, the door to the space and to the toilet are quite narrow.

Transvallankumous nyt! -mielenosoitus


Kokoonnumme Kiasman edessä lauantaina 24.3.2018 klo 14. Mielenosoituksen ohjelmasta lisäinfoa myöhemmin.

(briefly in English below)


On aika murtaa lääketieteen auktoriteettien valta transsukupuolisuuden määrittelyssä ja transihmisten elämää koskevissa päätöksissä. Transsukupuolisuutta vain oppikirjojen avulla lähestyvät ja siitä kokemuksellisesti tietämättömät lääkärit eivät saa enää olla esteenä meidän mahdollisuuksillemme muokata kehojamme ja elää todeksi sukupuoliamme.

Sukupuolemme ja elämämme eivät mahdu lääketieteen ahtaisiin ihanteisiin. Ableismi, läskifobia ja sukupuolibinäristiset oletukset rajoittavat mahdollisuuttamme saada haluamiamme ja tarvitsemiamme lääketieteellisiä hoitoja.

Kaikissa lääketieteellisissä ja juridisissa päätöksissä, jotka liittyvät sukupuolenkorjaukseen, on siirryttävä oitis tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen (informed consent). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lääketieteellisten toimenpiteiden kohdalla lääkäri kertoo hoitoja hakevalle tarkemmin hoidoista, niiden vaikutuksista ja niihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä, minkä jälkeen henkilö saa itse päättää, mitä hoitoja hän haluaa tai ei halua.


Valtio rajoittaa transihmisten itsemääräämisoikeutta translailla. Nykyinen translaki edellyttää juridisen sukupuolen vahvistamiseksi paitsi transdiagnoosia, myös 18 vuoden ikää, lisääntymiskyvyttömyyttä ja Suomen kansalaisuutta tai asuinpaikkaa Suomessa.

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ilmentää kaikkein räikeimmin valtion oikeutta puuttua kehoihimme. Se osoittaa konkreettisesti kuinka yleensä menneisyyteen liitettävä eugeniikka elää myös nykyisyydessä. Valtion pyrkimykset muokata kehojen ominaisuuksia haluamansalaisiksi ei ole loppunut.

Cisnormatiivisuutta ja lisääntymiskykyyn liittyviä oletuksia uhmaavat kehot ovat valtiolle yhä uhka. Tämä näkyy myös siinä, miten intersukupuolisia lapsia leikataan yhä kosmeettisista syistä: kehoja, jotka eivät ole cisnormien mukaisia, muokataan jo vauvana ja ilman intersukupuolisten itsensä suostumusta, kun taas aikuisten transihmisten pääsyä hoitoihin – jotka muokkaavat kehoa cisnormien vastaiseksi – rajoitetaan ja kontrolloidaan.

Me emme halua pyytää valtiota tunnustamaan sukupuoltamme, vaan haluamme enemmän konkreettisia edellytyksiä elää ilman pakkoa myötäillä cisnormatiivista kulttuuria. Haluamme parempia terveyspalveluita, joissa sukupuolen moninaisuus on normi eikä poikkeus. Haluamme esimerkiksi kehoa muokkaavien hormonien olevan vapaasti saatavilla ilman edellytystä transdiagnoosista.

Haluamme kulkea kadulla ilman pelkoa ja haluamme, että suhteitamme muihin ihmisiin eivät väritä seksistiset ja cisnormatiiviset oletukset.

Haluamme maailman, jossa transihmisiä ei enää aseteta symboliksi sukupuolen moninaisuudesta – haluamme maailman, jossa kysymys sukupuolen moninaisuudesta koskettaa kaikkien ihmisten elämää.

Samalla haluamme kulttuuria, jossa on tilaa monenlaisille transkokemuksille – myös niille joissa ei ole kyse vain “itsensä löytämisen” ilosta: kulttuuria jossa transsukupuoliset voivat tuoda esiin epävarmuutta, pelkoa, dysforian rajoittavuutta ja vihaa cisnormatiivista kulttuuria kohtaan.


Nykyisessä hoitojärjestelmässä transdiagnooseja myöntävät yksiköt voivat olla antamatta tutkittavalle hänen toivomaansa diagnoosia tai laittaa tutkittavan kuukausien tai jopa vuosien mittaiselle ”jäähylle” vetoamalla tämän psyykkiseen toimintakykyyn. Tämä on yksinkertaisesti ableismia eli toimintakykyyn, sairauteen tai vammaan perustuvaa sortoa.

Nykyinen käytäntö on monella tavalla ableistinen. Transdiagnoosin tekeminen perustuu mielenterveyden häiriöiden poissulkemiseen. Tutkimukset siis pyrkivät selvittämään, onko tutkimuksissa olevalla henkilöllä mielenterveysongelmia, josta halu hakeutua transprosessiin voisi kummuta. Tämä stigmatisoi mielenterveysongelmia.

Jos tutkittavalla on aiemmin saatuja mielenterveysdiagnooseja, se saattaa vaikeuttaa transdiagnoosin ja hoitojen saamista – tai ainakin aiheuttaa tutkittavalle pelkoa siitä, että näin saattaa tapahtua. Tutkimuksissa olevalta myös oletetaan kohtuuttoman hyvää toimintakykyä suhteessa siihen, kuinka stressaavia transtutkimukset voivat olla. Tämä voi estää tutkimuksissa olevia hakemasta apua mielenterveysongelmiin, jos heillä sellaisia on.

Nykyinen diagnostiikka ei myöskään ota huomioon sitä, että transtutkimukset voivat kuormittavuudessaan pahentaa niitä mielenterveyden häiriöitä, joita tutkimuksissa pyritään ulossulkemaan ja joiden perusteella “jäähyjä” jaetaan. Lisäksi eläminen transfobisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa vaikuttavat mielen mekanismeihin ja tapaan olla maailmassa. Jokapäiväiset transfobian kokemukset ja sen vaikutus toimintakykyyn (vähemmistöstressi) sekä kehodysforia altistavat psyykkisille ongelmille, kuten masennukselle.


Rintakehäkirurgiaan pääsemiselle on nykyisessä hoitojärjestelmässä asetettu painoindeksirajoja. Lihavilta transihmisiltä voidaaan siis evätä lähete rintakehäkirurgiaan ja asettaa ehdoksi tietyn painoindeksin saavuttaminen.

Lihavien syrjintä terveydenhuollossa ei rajoitu pelkästään transprosessiin, vaan se on laajempi ilmiö, jossa yhteiskuntaan syvään juurtuneet kehoideaalit ja näitä ideaaleja myötäilevät lääkärit estävät lihavia saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Kun lääkärit estävät lihavien pääsyn rintakehäkirurgiaan, he puhuvat nukutukseen tai esteettiseen lopputulokseen liittyvistä riskeistä, mutta ohittavat sen, että rintakehäkirurgian evääminen itsessään on riski henkilön koko hyvinvoinnille ja terveydelle.

Rintakehäkirurgian eväämisessä lihavuuteen liittyvin syin onkin kyse lääkärien vallasta määritellä kehodysforia vähäpätöiseksi asiaksi, joka ei hoitamattomana uhkaa henkilön terveyttä. Leikkauksia, jotka lääkärit mieltävät terveyden kannalta välttämättömiksi, tehdään kyllä lihavillekin, vaikka esimerkiksi nukutukseen liittyy silloinkin riskejä.

Kehodysforia on todellinen ja aina yksilöllinen kokemus ja vain me itse voimme määritellä, kuinka haluamme sitä hoitaa. Lisäksi jokaisella tulisi olla oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa huolimatta siitä, onko sen lopputulos cisnormien mukainen tai lääkärin silmää miellyttävä.


Nykyinen hoitojärjestelmä jakaa transdiagnoosit kahtia: diagnoosi “F64.0 Transsukupuolisuus” on suunnattu binääreille transihmisille eli transnaisille ja -miehille, kun taas “F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö” on suunnattu muunsukupuolisille ja sukupuolettomille.

Diagnoosista riippuu se, mitä lääketieteellisiä hoitoja saa ja kuinka helposti. Ainoastaan F64.0 kattaa kaikki hoitojärjestelmän tarjoamat hoidot. Silloinkin kun transpolien lääkärit kirjoittavat muunsukupuoliselle lähetteen hänen haluamiinsa hoitoihin, voivat kirurgit silti kieltäytyä tekemästä esimerkiksi rintäkehäkirurgiaa muunsukupuoliselle.

Myös muunsukupuoliset voivat kokea dysforiaa kehostaan, kun taas jotkut transnaiset ja -miehet eivät välttämättä koe sitä lainkaan. Hoitojärjestelmässä onkin siirryttävä tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen. Vain siten itsemääräämisoikeutemme voi toteutua. Kokemuksemme ja elämämme kehoissamme on monimuotoisempaa kuin lääkärit voivat kuvitellakaan.


Join us for a demonstration at Sat 24th of March at 2 pm. We start at Kiasma (Mannerheiminaukio 2).



It is time to smash the authority that medicine has exerted over the definition of being trans and the decisions over trans lives. Doctors who approach being trans by reading textbooks, who do not have lived experience of their own, are not to stand between our possibilities for tending to our bodies and living our genders as a reality.

Our genders and our lives do not fit the narrow box of medical ideals. Ableism, fat phobia and gender binarist assumptions limit our possibilities to get the medical treatments we want and need.

All medical and juridical decision making regarding transitioning must at once be changed to a process based on informed consent. This includes the possibility for a person seeking treatment to make a decision on what treatment they do or do not want, based on the specific information that doctors would be required to give to them on the treatments and the effects and possible risks they include.


The state restricts trans rights for self determination with legislation concerning trans persons. The current legislation’s requirements for juridical transition are not only trans diagnosis, but also age of 18, infertility, and Finnish citizenship or residency.

The demand for infertility is the grossest signifier of the state’s right to interfere with our bodies. It is a concrete example of eugenics that is alive and well today. The state’s objective to choose bodily properties for people is not a thing of the past.

Bodies that challenge cis normativity and fertility assumptions are still a threat to the state. This manifests also in the cosmetic surgery of intersex children: bodies that do not conform to cis norms are modified as babies, without the consent of intersex individuals themselves. All the while consenting adult trans people are denied the freedom to choose their treatments, because these modifications go against cis norms.

We do not want to ask the state to recognize our genders. We want more concrete possibilities to live without having to bend to cis norms. We want better health services, where gender diversity is the norm, not the anomaly. We want free access to body modification hormones without a requirement of a trans diagnosis.

We want to walk the streets without fear. We want our relations to other people to be free of sexist and cis normative assumptions.

We want a world where trans people are not a symbol of gender diversity – a world where gender diversity is a part of everyday life.

We also want a culture that allows space for diverse experience on being trans – also other besides the joy of “finding one’s true self”. We want a culture where trans people can express uncertainty, fear, the restricting effects of dysphoria, and anger toward the cis normative culture.


The current system allows the treating health care unit to refrain from granting the trans diagnosis that the examinee requires, or put them on hold from the examination process for months of even years, on grounds of the examinee’s psychic condition. This is simple ableism, meaning discrimination based on ability, illness or injury.

The current procedure is ableist in many ways. Trans diagnosis is arrived by ruling out mental health disorders. The examination means to find out whether the examinee has mental health problems that could be the root of their desire to transition. This creates stigma on mental health problems.

If the examinee has previous diagnoses concerning mental health, trans diagnosis and treatments might not be as readily granted. At least the system has the examinee afraid that this might be the case. The examinee is also required to function astoundingly well during the examination, even though it is a very stressful process. This might create difficulty for people in the trans examination process to seek help for possible mental health problems.

The current diagnostics also overlook the fact that the immense strain of the trans examination process can make worse those mental health disorders that the examination seeks to rule out and on which grounds the process might be put on hold. Also life in a transphobic society and culture impacts the mechanisms of the mind and a person’s way of dealing with the world. Everyday experiences of transphobia and the toll it takes on one’s function (minority stress), along with body dysphoria, make one more liable to acquire mental health problems, like depression.


The current system has a varying set of BMI limits for chest surgery. Fat trans people can thus be denied chest surgery and given a condition of “achieving” a certain BMI.

Discrimination against fat people in the health care system is a wider phenomenon, which allows the society’s deeply ingrained body ideals and doctors who enforce these ideals to not grant fat people the treatments they need. When doctors deny fat people chest surgery, they speak of the risks involved in anesthesia and the esthetic value of the end result. They do not address the fact that denying the surgery is itself a danger to the person’s health and wellbeing.

When doctors deny chest surgery based on fatness related issues, they exert their power to define body dysphoria as a minor issue that would not be a threat to an individual’s health if untreated. Operations that are deemed vital are performed on fat people even though anesthesia has the exact same risks in those operations.

Body dysphoria is a real experience that is always unique to the individual. We ourselves are the only ones who have the ability to define the necessary treatment for it. Everyone should also have the right to get the treatment they need, whether or not the end result fits cis norms or pleases the doctor’s eye.


The current system uses two trans diagnoses: the diagnosis F64.0 that ICD-10 has dubbed “Transsexualism” includes binary trans people, meaning trans women and trans men, while F64.8, “Other gender identity disorders”, encompasses nonbinary and agender people.

The sort of diagnosis that one is given determines the medical treatment one receives and how easy one gets it. Only F64.0 grans one access to all the treatments that the system offers. Even if a trans clinic doctor writes a nonbinary person a referral to the treatment they wish for, the surgeon might refuse chest surgery from a nonbinary person based on their diagnosis.

Also nonbinary people can have body dysphoria, whereas some trans women and trans men might never experience it. The system must update itself to an informed consent principle. That is the only way to or us to enact our right for self determination. Our experiences and our lives in our bodies are more diverse than the doctors can ever imagine.


Transpoliittinen toimintaviikko 19.-25.3.2018

Joka päivä ohjelmaa, työpajoja, tapaamisia ja la 24.3. mielenosoitus!

Pinkkimusta Helsinki järjestää 19.-25.3. Transpoliittisen toimintaviikon teemalla: miten selvitä transfobisessa maailmassa?

Toimintaviikolla järjestetään työpajoja, tapaamisia ja muuta ohjelmaa joka päivä. Viikko huipentuu lauantaina 24.3. mielenosoitukseen. Mielenosoitus tapaa Kiasman edessä (Mannerheiminaukio 2) klo 14.

Pääsääntöisesti tapahtumat ovat avoimia kaikille – transihmisille ja liittolaisille. Kuitenkin keskiviikon byrokratiapaja ja perjantain vertaistapaamiset on suljettu cis-ihmisiltä.



★MA 19.3.★

Viikon avaus klo 18 Museum of Impossible Formsissa!

Tervetuloa kuulemaan tarkemmin viikon ohjelmasta ja katsomaan leffaa! Avajaisissa myös Voimaminä-taidenäyttelyn avajaiset. (
Elokuva: “Transgender life in Slovenia” (kesto 37 min, tekstit englanniksi). Elokuvanäytös alkaa klo 19:00.


★TI 20.3.★

Kyltti-, zine- ja banderolliaskartelu
klo 16-20 Hapessa, 1. krs, luova tila.

Tuu tekee oma kyltti tai lippu lauantain miekkariin tai osallistu isomman bandiksen tekemiseen! Tilassa on materiaaleja myös zinejen tekemiseen. Voit tuoda mukanasi askartelutarpeita, mutta meillä on myös kaikenlaista valmiina. Tapahtuman järkkääjät auttaa mielellään kaikkien juttujen ideoinnissa ja toteutuksessa! Paikan päällä on kolehtiboksi, johon voi jättää kolikoita materiaalihankintojen kattamiseksi. (Hapen muissa tiloissa/aulassa voi olla myös muita tapahtumia samaan aikaan.)

Queer seksuaalisuus -iltama
klo 17-21 Museum of Impossible formissa

Tervetuloa Queer seksuaalisuus -iltamaan! Illan ajaksi luomme transihmisille turvallisemman tilan jossa on mahdollisuus tutustua seksuaalisuutta käsittelevään kirjalliseen ja kuvalliseen materiaaliin ja osallistua seksuaalisuusaiheisiin keskusteluihin. Monet seksuaalisuuteen liittyvät tapahtumat ovat cis-heteronormatiivisia ja genitaalikeskeisiä. Haluamme juurikin siksi luoda queer-tilan missä nämä asiat eivät ole keskeisiä ja vertaistuellisesti keskustella kuinka moninainen seksuaalisuus on ja tuoda eri näkökulmia esille. Tuhotaan yhdessä cis-heteronormatiivisuus!


Klo 18-19 Turvaseksi, suostumus ja rajat

Välissä voi tutustua materiaaliin, Voimaminä-näyttelyyn, sosialisoida, tehdä omia töitä yms.

Klo 20-21 Kehollisuuden kokemukset, bdsm

Keskusteluaiheista otetaan vastaan ehdotuksia etukäteen ( tai itse tapahtumassa.

Tilassa on myös mahdollisesti erilaisia välineitä (diy flogger, piiskoja yms.) näkyvillä ja voi saada tietoa miten niitä voi käyttää ja turvallisesti. Huom! Tilassa ei kuitenkaan sessioida tai leikitä, vaan ainoastaan keskustellaan.

Tapahtuma on transihmisille sekä allyille


★KE 21.3.★

Apua tukiviidakossa ja viranomaisten kanssa selviämiseen Maunulan nuorisotalon atk-luokka
klo 15.30–18

Elämissämme joudumme jatkuvasti toimimaan erilaisten viranomaisten kanssa ja se on välillä raskasta yksin transfobisessa yhteiskunnassa. Sen takia päätimme järjestää tapahtuman, jossa yhdessä etsimme keinoja selvitä viranomaisten kanssa asioimisesta. Työpajaan voit tulla, jos tarvitset apua jonkun asian kanssa tai jos haluat auttaa muita ja jakaa kokemuksia. Myös voi tulla vaan, jos on vaikea saada yksin hakemuksia tehtyä.

Tapahtuman järjestäjät eivät ole viranomaisasioiden ammattilaisia, vaan tarkoituksena on, että voidaan yhdessä miettiä ratkaisuja ja jakaa kokemuksiamme ja tietojamme.

Tapahtuma järjestetään Maunulan nuorisotalon atk-luokassa, jonka 10 tietokonetta ovat käytössämme. Nuorisotalon muissa tiloissa voi tapahtuman aikana olla hälinää, mutta työskentelytilamme on hyvin äänieristetty.

Ei-binääriset ihmiset sarjakuvissa -keskustelutilaisuus klo 15:00-16:30 Sarjakuvakeskuksella (Porthaninkatu 9, Helsinki)

Sarjakuvataiteilijat Pii Anttonen, Apila Pepita ja Kimmo Lust kertovat sarjakuvistaan, jossa käsittelevät ei-binäärisiä sukupuoli-identiteettejään. Puhujat ovat tehneet sarjakuvia uuteen Näkymätön sukupuoli – ei-binäärisiä ihmisiä (Into/Voima, 2018) kirjaan. Oma tapahtuma täällä:


★TO 22.3.★

klo 17:00-21:00 Museum of Impossible Formissa

Tule tekemään zinejä. Voit myös jatkaa tiistaina aloittamaasi zineä. Materiaalejä löytyy paikan päältä.

klo 18-21 Pyöräpajalla
järjestäjinä Pinkkimusta Helsinki ja Unicorns HKI

Perustietoa pyöristä ja mahdollisuus (ja tarvittaessa apua) oman pyörän huoltamiseen. Työpajan alussa osallistujilta kysytään, mitä he haluaisivat oppia. Turvallisempi tila transihmisille ja heidän liittolaisilleen.

Työpaja pidetään englanniksi ja suomeksi.


★PE 23.3.★

Tukea transprosessissa
klo 16:30-18:30 Museum of Impossible formsissa

Vertaistapaaminen niille, jotka harkitsevat transprosessiin menoa, ovat paraikaa transtutkimuksissa tai prosessissa tai jotka ovat olleet transprosessissa ja haluavat antaa neuvoja ja tukea muille. Tapaamisessa voidaa keskustella esimerkiksi mahdollisista ongelmista tai hankaluuksista tutkimusjaksolla tai prosessiin liittyvissä juridisissa tai lääketieteellisissä tilanteissa ja jakaa omien kokemusten perusteella tietoa toisille.

Ei-binäärien tapaaminen tapaaminen
klo 19-21 Museum of impossible formissa

Vertaistuellinen tapahtuma, jossa voi keskustella eri aiheista ja sosialisoida. Kahvia/teetä/mehua ja pientä naposteltavaa tarjolla järkkääjien puolesta. Muuten nyyttäriperiaate halutessa/kyetessä.

Keskusteluaiheina esim.

-Minkälainen pukeutuminen ja/tai meikki, harrastus on voimaannuttavaa itselle.

-Oman identiteetin kyseenalaistaminen, miten voi vahvistaa ja selvitä cis-heteronormatiivisessa yhteiskunnassa.

-Elokuvien/sarjakuvien/youtubettajia/kirjojen /näytelmien jakaminen, joissa on non-binary identiteettejä.

Tervetuloa! 🙂

Kyltti-, zine- ja banderolliaskartelu jatkuu
klo 16-20 Hapessa, 1. krs, luova tila.

Ks. tiistain tapahtuma! Voi jatkaa tiistaina tai torstaina aloitettuja juttuja (huom! paikassa tod.näk. eri zine-materiaalit kuin torstaina) tai aloittaa uusia. (Hapen muissa tiloissa/aulassa voi olla myös muita tapahtumia samaan aikaan.)


★LA 24.3.★

Mielenosoitus klo 14 Kiasman edestä.

klo 18-23 Museum of Impossible Formsissa.

Mielenosoituksen jatkobileet. Musaa, runoja ja stand uppia. Esiintymässä muun muassa Varjova, Talvikki Lehtinen, Susi Nousiainen ja Susinukke Kosola. Ohjelma alkaa jo klo 18:30.

Ei pääsymaksua. Tapahtuma on päihteetön.

Bileiden oma eventti:


★SU 25.3.★

Tukipäivällinen ja kirjeitä transvangeille klo 17-20 Lymyssä


Tule syömään & kirjoittamaan tukipostia transvangeille! Kirjoitusvälineet löytyvät paikan päältä. Ruoan suositushinta 3-7e. Kaikki lahjoitukset käytetään transvankien tukemiseen. Kerromme myös lyhyesti sekä Mariuksen, että Direnin tämänhetkisestä tilanteesta. Marius Mason on anarkisti sekä pitkän linjan ympäristö- ja eläinoikeusaktivisti, joka suorittaa 22 vuotta pitkää tuomiota. Marius on vangittuna Texasin Fort Worthissa Carswellissa, pienessä korkean turvallisuusluokan vankilassa: hänellä on rajattu määrä vierailuja ja postit luetaan. Sen jälkeen, kun Marius kertoi avoimesti transsukupuolisuudestaan, hän on ryhtynyt taisteluun tuskallisen hidasta prosessia vastaan, jossa aluksi selvitetään sallitaanko hänelle edes WPATH standardien mukaisia hoitoja (hormonit, korjauskirurgia ja laillinen oikeus vaihtaa nimi).

Diren Coşkun on anarkisti, joka tuomittiin vankilaan Amed/Diyarbakirissa syyttein “laittomaan järjestöön kuulumisesta ja laittoman järjestön propagandan levittämisestä”. Tuomio on kolme vuotta. Keskesor LGBTI+ (kurdien järjestö tuolla samalla alueella) on tehnyt julkilausuman, vetoomuksen ja pitänyt mielenosoituksen Direnin puolesta. Diren pidätettiin 14. elokuuta Diaybakirin oikeustalolla hänen noutaessaan tunnuksia sähköiseen asiointiin. Henkilöllisyystodistuksen tarkistuksen yhteydessä Direnille ilmoitettiin tuomiosta laittomaan järjestöön kuulumisesta. Aluksi hänet sijoitettiin naisten vankilaan, josta hänet kuitenkin siirrettiin miesten vankilaan, missä hän on edelleen eristyssellissä. Asianajajan mukaan Diren joutui heti aluksi vartijoiden sekä sanallisen että fyysisen pahoinpitelyn uhriksi. Direniä ei päästetty suihkuun pitkiin aikoihin eikä hänelle annettu aluksi ollenkaan vegaaniruokaa. Häneltä on evätty pääsyt lääkärille sekä lääkehoidot ja hän on yrittänyt itsemurhaa jo kolmesti vankeuden aikana. Direnin oltua nälkälakossa 27 päivää, hän saa nyt vegaaniruokaa, mutta terveydenhuolto ja lääkärien tapaaminen ei ole vielä edistynyt muuta kuin sanojen tasolla, sillä parannuksia on luvattu. Diren kiistää kaikki syytteet sanoin: “En ole minkään järjestön jäsen. Olen anarkisti.” (Järjestää: Helsingin Anarkistinen Musta Risti ja Vantaan Anarkistinen Musta risti)




Museum of Impossible Forms

Osoite: Keinulaudankuja 4 E
Kuinka löydät perille: Tila sijaitsee Kontulan ostarilla, 2. kerros, E -rappu, Kontulan metroaseman vieressä.
Kartta täällä:
Esteettömyystiedot: Tilaan on esteetön kulku, max. 4 cm. kynnykset. Tilassa ei esteetöntä vessaa, kynnyksetön, mutta ahdas. Lähin esteetön vessa sijaitsee viereisellä Kontulan metroasemalla.

Nuorten toimintakeskus Happi

Osoite: Sörnäisten rantatie 31
Esteettömyystiedot: Tilaan on esteetön kulku ja tilassa on esteetön vessa.


Address: Porthaninkatu 9, Helsinki
Sarjakuvakeskus on valitettavasti esteellinen.
Lisää tietoa esteellisyydestä:


Osoite: Pasilan Puistotie 12
Esteettömyystiedot: Pyöräpajan sisäänpääsy on kynnyksetön, mutta liikkuminen tilassa kuitenkin ahdasta/rajallista, johtuen pöytien sijainnista, jne. Vessa myös pieni ja ahdas.

Maunulan nuorisotalo (Maunula-talossa)

Osoite: Metsäpurontie 4
Kartta täällä:
Maunula-talon pääsisäänkäynti on täysin esteetön. Nuorisotalon sisäänkäynnissä ei ole automaattiovea, mutta se on muuten esteetön kuten myös atk-luokan sisäänkäynti. Nutan tiloissa on kaksi sukupuolineutraalia vessaa ja läheisessä aulassa kolmas, joka on myös inva-standardoitu. Kerroksissa pääsee liikkumaan esteettömällä hissillä ja portaita pitkin. Opas- ja avustajakoirat ovat tervetulleita taloon.


Osoite/address: Pengerkatu 6, Helsinki.
Esteettömyystiedot: Valitettavasti tila ei ole saavutettavissa pyörätuolilla. Ulko-ovelta on viisi porrasta sisään tilaan (alaspäin) ja kolme porrasta wc:seen. Vessa ja sen ovi ovat kapeat.


Haluamme monimuotoisia queer-yhteisöjä, joissa pyritään aktiivisesti kaatamaan sisäisiä raja-aitoja. Haluamme yhteisöjä, joissa toimitaan yhdessä, kun yksi kohtaa sortoa. Yhteisöjä, joissa rasismille ja transfobialle ei anneta tilaa. Emme voi vaatia oikeuksia vain osalle hlbtiqa+ -yhteisöä ja jättää muut ilman. Tasa-arvoa ei ole ennen kuin kaikki ovat tasa-arvoisia.


Me kannatamme rajatonta maailmaa ja vapaata liikkuvuutta.

Emme jaa nationalistista unelmaa, jossa ihmiset lajitellaan syntyperän mukaan. Samaan aikaan, kun istuva hallitus näennäisesti irtisanoutuu fasismista, se toteuttaa fasistista siirtolaispolitiikkaa. Turvapaikkapolitiikan lähtökohtana ei ole hädänalaisten auttaminen, vaan sen kontrollointi, ketkä pääsevät Suomen rajojen sisälle, ja ketkä pakotetaan niiden ulkopuolelle. Kun maahanmuuttovirasto toivottaa Prideen osallistuville iloista juhlaa peittyy se, kuinka sama virasto vaatii seksuaalisuuden todistamista turvapaikanhakijoilta ja lähettää ihmisiä kuolemaan. Seksuaalisuutemme kuuluu meille, ei viranomaisille.

Kontrolli ei lopu rajoja ylitettäessä, vaan se levittäytyy myös rajojen sisäpuolelle. Kansalaisuus on yksi kontrollin ja eriarvoistamisen väline. Sen avulla ihmisiä luokitellaan, käännytetään ja ajetaan eroon toisistaan.

Sukupuolimerkinnöillä, transtutkimuksilla ja ahtailla rooliodotuksilla vahditaan kaksijakoista sukupuolijärjestelmää, jotta ihmisten elämiä ja kehoja voitaisiin edelleen valvoa, lokeroida ja hallita.


Kehon muokkaamista eivät saa rajoittaa valtion ja lääketieteen fantasiat sukupuolesta. Sukupuolemme ja kehomme ovat meidän ja me voimme elää todeksi niitä ennennäkemättömillä tavoilla. Translaki ei riitä – me tahdomme enemmän.


Me emme ilahdu poliisin läsnäolosta Prideilla. Ensimmäinen Pride oli mellakka poliisiväkivaltaa vastaan, eikä historiaa ole syytä unohtaa. Poliisi toimii edelleen työkaluna valtion fasistisen politiikan toteuttamisessa. Se suorittaa turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset ja tekee etnistä profilointia.

Sen sijaan poliisi ei ole tehnyt mitään rasististen, homo- ja transfobisten ryhmien toimintaan puuttumiseksi. Poliisi on katsellut esimerkiksi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa ja kasvua läpi sormien. Tämä kertoo siitä, kuinka vähän hlbtiqa+ -oikeuksien edistäminen todellisuudessa kiinnostaa poliisia. Tänä vuonna Toronto Pride päätti osoittaa solidaarisuutta Black Lives Matter -liikkeelle kieltämällä poliisien osallistumisen virkapuvuissa – samoin tulee toimia myös Helsingissä. Poliisi ei ole tervetullut Prideille.


Queer-yhteisöt ovat aina toimineet turvaverkkoina virallisten rakenteiden ulkopuolella silloin, kun valtio on tehnyt ihmisistä laittomia. Tarvitsemme näitä yhteisöjä edelleen.

Niitä tarvitsee homo, joka pakenee maasta jossa homous on rikos tullakseen maahan, jossa häntä kutsutaan laittomaksi, koska häneltä puuttuvat oikeanlaiset paperit. Niitä tarvitsee transsukupuolinen nainen, joka ei saa tarvitsemiaan hoitoja, koska ei toteuta sukupuoltaan lääkärin toivomalla tavalla sekä muunsukupuolinen, jonka sukupuolta valtio ei tunnusta lainkaan. Me tarvitsemme yhteisöllisyyttä, jossa solidaarisuus on ensisijaista.

Onko Helsingissä kohtaamispaikkoja, mihin muunsukupuolinen voi mennä pelkäämättä tulevansa kyseenalaistetuksi? Kun turvapaikanhakija ei pääse homoklubille henkilötodistuksen puuttuessa, onko olemassa paikkoja missä hän voi tavata muita hlbtiqa+ -ihmisiä? Onko tiloja, missä rodullistettu henkilö voi aina luottaa, ettei jää yksin kohdatessaan homofobiaa tai rasismia? Jos tällaisia tiloja ei ole, meidän on luotava niitä.

In English:


We want diverse queer communities that actively challenge the boundaries that limit our life and the potential of our communities of resistance. We want communities where we act collectively to fight the oppression of one. Communities in which no room is given to racism or transphobia. We cannot demand rights for only a part of the lgbtiqa+ community and leave others without. There’s no equality until there’s equality for all.


We stand for a world that is without borders and has free movement.

We do not share the nationalist dream in which people are categorized according to their origin. While the ruling government ostensibly denounces fascism, the migrant policies it carries out are fascist. The current migrant policies are not based on helping those in need, but to control who gets to enter the borders of Finland and who are forced out. When the immigration services wishes Pride participants a happy celebration it covers how it simultaneously demands proof of sexual identity from refugees and sends people to their deaths. Our sexuality belongs to us, not to officials.

Control doesn’t end at borders but spreads within. Citizenship is a tool for control and for increasing inequality. People are classified, deported and separated on the basis of it.

The gender binary is guarded by gender marking, trans examinations and narrow role expectations, in order to increasingly monitor, label and govern people’s lives and bodies.


The state and medicine have their fantasies about gender that should not limit body alteration. Our genders and our bodies belong to us and we can live them true in unprecedented ways. Trans law is not enough – we want more.


We do not welcome police presence in Pride. Let’s not forget that first Pride was a riot against police violence. The police still functions as a tool to execute fascist governmental policies. It carries out forced deportations and ethnic profiling.

Instead the police has done nothing to stop the operations of racist, homophobic and transphobic groups. It speaks grude language about how willing the police truly is in advancing LGBTIQA+ rights. This year Toronto Pride, for one, decided as act of solidarity to the Black Lives Matter movement not to allow the police to participate in uniform. Helsinki Pride should decide the same. The police is not welcome to Pride!


Queer communities have always functioned as safety nets outside official structures when the government has turned people into illegals. We still need these communities.

These are required by the gay man who flees their country where homosexuality is a crime, only to be made illegal by not having the right paperwork. These are required by the trans woman who does not receive required treatment after a doctor decides she does not fit the normative type of gender expression. Or the non-binary person, whom the law does not recognise at all. We need communities, where solidarity is priority.

Where in Helsinki are there places where a non-binary person can go without the fear of being questioned? When a refugee cannot enter a gay club due to not having documents, is there a place to meet other lgbtiqa+ people? Are there spaces where a person of colour can trust they won’t be met with racism or homophobia? If there are no such places we must create them.

Queers Against Borders Bloc hit the Pride Parade 1 July

Invitation to dance (and shout)


We want a world without borders and with freedom of movement.

We resist the state’s control over gender, sexuality, family forms and migration.

We resist forced deportations and ethnic profiling operated by the police. Why is the same police that commits these racist acts allowed to come clean its image by participating in Pride?

Our genders and bodies are ours and we can live them real in unforeseeable ways. The body modifications of trans people cannot be limited by fantasies of binary gender by the state and medical authorities.

We demand solidarity and concrete acts against fascism, racism and transphobia from the lgbtiqa communities. Within these communities, as well as outside.



The block gathers at Kansalaistori under the Queers Against Borders banner. You can recognize us from our pink and black colors and by our many drums!

Dresscode: pink, black, earplugs


More info coming soon.


Call-out by:

Pink & Black Helsinki
Rhythms of Resistance Helsinki


Queers Against Borders Bloc @ Pride 1/7/17



Kannatamme rajatonta maailmaa ja vapaata liikkuvuutta.

Vastustamme valtion kontrollia, joka kohdistuu sukupuoleen, seksuaalisuuteen, perhemuotoihin ja liikkumiseen.

Vastustamme poliisin suorittamia turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia ja etnistä profilointia. Miksi näitä rasistisia tekoja tekevän poliisin annetaan tulla Prideille puhdistamaan imagoaan?

Sukupuolemme ja kehomme ovat meidän ja me voimme elää niitä todeksi ennennäkemättömillä tavoilla. Transihmisten kehon muokkaamista eivät saa rajoittaa valtion ja lääketieteen fantasiat kaksijakoisesta sukupuolesta.

Vaadimme hlbtiqa-yhteisöiltä solidaarisuutta ja konkreettisia tekoja fasismia, rasismia ja transfobiaa vastaan sekä yhteisöjen sisällä että niiden ulkopuolella.



Blokki kokoontuu kansalaistorilla Queers Against Borders -banderollin takana. Löydät meidät sieltä missä on pinkkiä, mustaa ja paljon rumpuja.

Dresscode: pinkki, musta ja korvatulpat.



Pinkkimusta Helsinki
Rhythms of Resistance Helsinki


Pinkkimustamarssi / Pink Black Parade 1.7.2016

Perjantaina 1. heinäkuuta marssimme Rautatientorilta Tokoinrantaan. Meitä oli pari sataa. Mielenosoitus pysähtyi Kansalaistorilla EuroGames Villagessa, koska Helsingissä järjestettävää EuroGamesia tukee Israelin valtio ja EuroGames markkinoi Tel Avivia homoparatiisina. Muistutimme siitä, että tällainen toiminta on pinkkipesua, jolla halutaan viedä huomio pois Israelin apartheid-järjestelmästä ja ihmisoikeusrikkomuksista.

On Friday June 1 we had Pink Black Parade. Before the parade arrived to Tokoinranta we had a demonstration at EuroGames Village. Two hundred demonstrators paid attention to how EuroGames is sponsored by the Israeli Embassy in Finland, and EuroGames markets Tel Aviv as a gay tourist destination. This is pinkwashing, which tries to divert attention from Israel’s apartheid regime and human rights violations.





Ajatuksia radikaalista itsemääräämisoikeudesta

Queersaatio ’16 -manifestissa vaadimme sukupuolten kontrollipolitiikan lakkauttamista ja radikaalia itsemääräämisoikeutta. Alle on koostettu ajatuksia radikaalista itsemääräämisoikeudesta, transidentiteeteistä ja kehojen politiikasta Queersaatio-kollektiivin jäseneltä.


Kaksi vuotta sitten Tanskassa tuli mahdolliseksi määrittää juridinen sukupuolensa omalla ilmoituksella. Tämä muutos esitettiin Tanskassa progressiivisena uudistuksena ja Tanska maana, joka on transihmisten oikeuksien eturintamassa. Kuitenkin tanskalaiset transaktivistit nostivat esiin, että tällainen Tanskan progressiivisuuden juhlinta peittää alleen sen, että kehon muokkaaminen ei ole edelleenkään mahdollista Tanskassa ilman lääketieteellistä diagnoosia. Valtio voi siis kontrolloida transkehoja silloinkin kun se esittää itsensä edistyksellisenä transihmisten kautta.

Kun puhumme radikaalista itsemääräämisoikeudesta, emme aseta transkehoja valtion tarpeisiin. Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on viime aikoina nostettu esiin transsukupuolisten sukupuolen vahvistamiseen liittyvä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä. Toisin sanoen jotta ihminen voi vaihtaa henkilöturvatunnuksensa, hänen täytyy olla lisääntymiskyvytön. Tässä mahdollisuus lisääntymiseen rajataan cis-ihmisille. Toisaalta monet transmiehet odottavat innolla kuukautisten loppumista testosteronivalmisteiden käytön myötä. Kaikki transihmiset eivät halua lisääntyä. Lisääntymiskyvyttömyyttä haluavat transkehot eivät tuota valtiolle väestöä. Ne eivät ole voimavara valtiolle; niiden kautta ei synnytetä sotilaita eikä niistä ole sotimaan.

Muutkin kuin transihmiset tavoittelevat lisääntymiskyvyttömyyttä. Suomessa oikeutta sterilisaation kuitenkin rajoitetaan. Saadakseen sterilisaation henkilön täytyy olla yli 30-vuotias tai hänellä täytyy olla kolme lasta. Transmiehenä minun ei odoteta haluavan lapsia, mutta cis-naisena sitä kyllä odotettaisiin. Valtio haluaa ylläpitää cis-ihmisten lisääntymiskykyä ja samanaikaisesti estää transihmisiä lisääntymästä.

Radikaali itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että voi muokata kehoaan riippumatta siitä, kuinka asemoituu binaariseen sukupuoleen. Ajatus binaarisesta sukupuolesta on keskeinen nykyisenlaisessa transprosessissa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että transgender-diagnoosin saaneet joutuvat itse kustantamaan hormoninsa. Sen sijaan transsukupuolisuus-diagnoosin saaneille hormonit täyskorvataan. Selkeästi joko mieheksi tai naiseksi siirtyminen saa valtion tuen.

Hormonivalmisteita, jotka muokkaavat kehon sukupuoliominaisuuksia, voi saada laillisesti käsiinsä vain transdiagnoosin saatuaan. Minkä takia kehon muokkaamista pyritään rajoittamaan ja halutaan rajata se vain ihmisille, jotka lääkäri on tunnistanut transsukupuoliksi? Minkä takia naiseksi itsensä tunteva ei voisi muokata kehoaan testosteronivalmistein? Hormonivalmisteiden käyttö liittyy toki myös lisääntymiseen. Ilman sterilisaatiotakin, lisääntymiskykyni alenee kun jatkan testosteronivalmisteiden käyttöä. Mitä tapahtuisi valtion halulle ylläpitää lisääntymiskykyistä väestöä, jos hormonivalmisteita voisi kirjoittaa kuka hyvänsä hormonien terveysvaikutukset tarpeeksi hyvin tunteva lääkäri kenelle hyvänsä? Tätä radikaali itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa.

Radikaali itsemäärämisoikeus ei ole vain rikkaille. Ne, joilla on tarpeeksi rahaa, voivat Suomessa käydä poistattamassa rintansa yksityisellä kirurgilla. Kaikki muu kehon muokkaaminen on riippuvaista transtutkimuksia tekevistä yksiköistä. Kun me välitämme hormoneita tovereillemme, me murramme valtion kontrollia transkehoihin. Valtio ei voi kahlita meitä täysin.

Radikaali itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että valtio ei merkitse meitä. Henkilötunnukset, joista voidaan päätellä ihmisen sukupuoli, eivät jätä meitä transsukupuolisia rauhaan senkään jälkeen, kun olemme saaneet uudet henkilöturvatunnukset. Väestörekisteritietoihin jää tieto siitä, että henkilöturvatunnus on vaihtunut transsukupuolisuuden takia. Toisin sanoen Suomen valtiolla on rekisteri transsukupuolisista. Jos transkehot olisivat samanarvoisia muiden kanssa, voisimme olla havaitsemattomia viranomaisille.

Radikaali itsemääräämisoikeus tarkoittaa vapautta kulttuurisista kauneusihanteista. Kulttuuriset kauneusihanteet ovat monella tavalla läsnä sukupuolenkorjaamisessa. Suomessa rintojen poistoon ei välttämättä pääse ennen kuin on ollut tarpeeksi pitkään hormoneilla. Tämä johtuu leikkauksia tekevien kirurgien haluista muokata rintakehä vastaamaan mahdollisimman paljon kulttuurista ideaalia miehen rintakehästä – sellaisessakin tapauksessa, jossa rintojen poistoa odottava ei välitä tuon taivaallista niistä ideaaleista.

Arkielämässäni otan huomioon, miten puhun, kävelen ja istun; kuinka tuon esiin sukupuoltani ilman hormonien mahdollistamaa kehon muutosta. Kuitenkaan tällainen toiminta ei ole samalla tavalla mahdollista kaikille transihmisille. Esimerkiksi vammaisen transmiehen on paljon vaikeampaa tuoda esiin sukupuoltaan liikkeittensä ja eleidensä kautta. Amerikkalainen trans- ja vammaisaktivisti Eli Clare sanoo, että kulttuurinen käsitys sukupuolesta olettaa vammattoman kehon. Se, minkälainen käsitys meillä on miehen ja naisen kehosta nojaa ajatukseen vammattomasta kehosta. Radikaalin itsemääräämisoikeuden vaatiminen on myös anti-ableistinen projekti. Transaktivistit eivät saa unohtaa kehojen itsemääräämisoikeudesta puhuvaa vammaisliikettä eivätkä kasvattaa mielenterveysongelmien stigmaa alleviivaamalla transkokemuksen oleellista eroa muista F-luokassa olevista häiriöistä.

Vaikka transkokemustamme ei kehystä pelkästään lääketiede eivätkä diagnoosit, jotka saamme, onnistu koskaan kuvaamaan täysin meidän sukupuoltamme, me emme ole riippumattomia lääketieteestä. Me olemme biotieteiden luoma hirviö niin kuin transtutkija Susan Stryker sanoo. Ja meidän suhteemme lääketieteeseen on kuin hirviön suhde Frankensteiniin. He voivat rakentaa kehomme mutta he eivät voi kontrolloida ajatuksiamme. Koska meillä on radikaali itsemääräämisoikeus, me voimme paeta.

Radikaali itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös seksismin lopullista murtamista – niin aktivismissa, kaduilla kuin myös läheis- ja intiimisuhteissamme. Binaarinen sukupuoli tulee elämäämme ja kokemuksiimme usein ristiriitaisilla, epäyhtenäisillä ja aikomuksistamme riippumattomana. Binaarinen sukupuoli luo kuitenkin joillekin selviä etuoikeuksia ja joidenkin elämän se saa näyttämään täysin epätodelliselta ja mahdottomalta. Transkehojen radikaali itsemääräämisoikeus on kuitenkin sukupuolten rakentamista mahdottomilla tavoilla.



Tässä se tulee: Queersaatio 2016 -minifestivaalin ohjelma!

Tarkemmat tiedot käytännön asioista ja tapahtumapaikoista reittiohjeineen sekä esteettömyystietoineen löytyvät Mitä, Missä? -sivulta.


★ Maanantai 27. kesäkuuta



13.30 – 16.30 @ Lymy (Hämeentie 30)

Työpajassa tehdään pieniä tatuointeja itselle. Työpajaan otetaan noin 9 henkeä. Tarjolla on kerrallaan kolme työpistettä, joten varaudu odottamaan tai kerro ilmoittautumisen yhteydessä pääsetkö paikalle klo13.30, 14.30 tai 15.30.

Ilmoittaudu työpajaan ennakkoon sähköpostitse queerization[at] Suositeltava materiaalimaksu on 3-6 euroa.


4pm @ Third Space (Tarkk’amppujankatu 18)

Drop-in työpaja: tee oma zine, yksin tai yhdessä!


★ Tiistai 28. kesäkuuta



3pm @ PYÖPAJA (Parrulaituri 2)

Päivän aikana voit maalata bandiksia, tehdä stencilejä tai askarrella oman kyltin Pinkkimustalle marssille. Paikan päällä on maaleja, pahvia ja kankaita, mutta maalit ja muut materiaalit ovat tervetulleita.

Pajalla voi laittaa myös pyörän kuntoon!


6pm @ Bike workshop

Suunnitellaan ja käydään yhdessä läpi marssin kulkua ja käytännön asioita.


★ Keskiviikko 29. kesäkuuta



13.00 – 16.00 @ Sarjakuvakeskus (Hämeentie 150)

Joo? Ei? Ehkä? Mitä haluan? Tunnistanko rajoja?
Työpajassa keskustellaan kommunikaatiosta, suostumuksesta, omasta ja muiden turvallisuudesta ja rajoista. Paja sisältää myös harjoituksia, joita tehdään sekä yksin että ryhmässä.
Työpajaan mahtuu 12 ihmistä.
Toivomme sinun ilmoittautuvan työpajaan etukäteen osoitteessa
Ilmoitathan seuraavat tiedot:

Nimi (oma nimi tai lempinimi):
Voin osallistua:   [  ] suomeksi   [  ] englanniksi
[  ] Olen tutustunut Queersaation turvallisemman tilan sääntöihin, joita lupaan kunnioittaa myös työpajassa.



6pm – 8pm @ Lymy

Keskustelua mielen “terveydestä” ja mielenterveysongelmista sekä selviämisestä sairaassa yhteiskunnassa.

Kahvia, teetä ja vertaistukea. Työpajasta voi lähteä kesken pois tai tauolle; puhuminen täysin on vapaaehtoista. Keskustella voi suomeksi tai englanniksi, tulkkaus järjestetään tarvitseville.

HUOM! Keskustelu on suljettu ja luottamuksellinen. Työpaja alkaa avauskeskustelulla, jossa on oltava osallistuakseen keskusteluun. Avauskeskustelu pidetään klo 18-18.30, minkä jälkeen työpajaan ei enää pääse mukaan, joten tulethan ajoissa!


★ Torstai 30. kesäkuuta



3pm @ Lymy

Työpajassa voit askarrella piiskan joko pyörän sisäkumista tai sähköjohdosta. Työpajaan otetaan noin 10 henkeä. Ilmoittaudu työpajaan lähettämällä sähköpostia viimeistään tiistaina 28.6. klo 12: queerization[at] Voit maksaa materiaaleista 2 euroa jos pystyt.


★ Perjantai 1. heinäkuuta



6pm @ Rautatientori (toriaukio aseman itäpuolella)

Otetaan yö takaisin Pinkkimustalla marssilla! Mukaan banderollit, kyltit, liput ja huiskat, korkkarit ja lenkkarit, ilot ja surut, solidaarisuutesi ja kaveria ei jätetä -asenne. “Afterski” eli jatkohengauspaikka varmistuu myöhemmin, varauduthan lämpimillä vaatteilla.


★ Lauantai 2. heinäkuuta



3pm @ Hakaniemen tori

Järjestää: Helsingin Ruokaa ei Aseita / Food Not Bombs Helsinki

Miljoonat ihmiset näkevät maailmassa nälkää samaan aikaan kun valtiot ja ylikansalliset yritykset ruokkivat sotakoneistoja tähtitieteellisllä rahasummilla. Ruokaa ei aseita -tapahtumien tarkoitus on kiinnittää huomiota sodan syihin jakamalla ihmisille ilmaista ruokaa. Jaamme kasvisruokaa, koska muita eläinlajeja hyväksikäyttävä eläinteollisuus kärjistää omalta osaltaan maailmanlaajuista ruokaturvan kriisiä.

Kamppailu köyhyyttä, epätasa-arvoa, ympäristötuhoja, asevarustelua vastaan on nyky-Suomessa yhtä ajankohtaista kuin aina ennenkin. Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta on osa kansainvälistä Food Not Bombs (FNB) liikettä, joka syntyi Bostonissa USA:ssa vuonna 1980.


2pm – 8pm @ Tokoinranta

Rauhallinen kokoontumisajo, jolle voit ottaa mukaan voit vegaanista ruokaa ja juomaa, vilttejä, frisbeen, pihapelejä, kissat, koirat ja kurpiomummot.


4pm – 5pm @ Tokoinranta

Heititkö puhelimen järveen kun viimeksit avasit Tinderin? Onko polyamorisessa suurperheessäsi tilaa vielä yhdelle jos toisellekin? Kaipaatko aseksuaalista vipinää? Oletko transpolin kiemuroiden asiantuntija, oleskelulupa-asioiden ekspertti tai mestari täyttämään KELA:n papereita? Väsymätön kissakuvien lähettäjä tai tukeva olkapää? Haluatko tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua aktivistien kanssa ympäri Itämeren? Etsitkö uutta tuttavuutta jota pitää kädestä, kun huudat iskulauseita ensi vuoden Pinkkimustassa blokissa?

Etsit sitten Sitä Oikeaa, päiväkahviseuraa tai pikkurikostovereita, Queersaatio toivottaa sinut tervetulleeksi Solidaarisuus-pikadeitille! Saavuthan käytännön syistä paikalle jo hieman aiemmin ja ilmoittaudut deittaamaan. Järjestät/n löydät pinkkimustien lippujen tuntumasta tai kovan äänen perusteella.

Toivomme, että ilmoittaudut pikadeittiin etukäteen lähettämällä osoitteeseen alla olevat tiedot (otsikoksi voi kirjoittaa ‘SOLIDARITY SPEED DATE’):

Nimi (oma nimi tai lempinimi):
Voin deittailla:   [  ] suomeksi   [  ] englanniksi
[  ] Olen tutustunut Queersaation turvallisemman tilan sääntöihin, joita lupaan kunnioittaa myös pikadeitti-tapahtumassa


5pm – 7pm @ Tokoinranta

Rento jalkapalloturnaus, jossa pidetään paljon ja hauskaa ja joustetaan vähän säännöistä. Koska ei se urheilu niin vakavaa ole!

Sinä, jolle urheilu on kuitenkin Erittäin Vakava Asia / tärkeä voimavara / traumaattinen kokemus lapsuudesta / painajaismaisen tylsää / … / suuri intohimo: ohjelmassa on myös hengausta ja avoin keskustelu. Mikä tekee urheilumaailmasta nationalismin airueen; entä mikä siitä tekee kansainvälistä tai jopa anti-nationalistista? Miten urheilumaailman normit linkittyvät sosiaalisiin normeihin ja kontrolliin; voiko jalkapalloa tai muita lajejja ottaa haltuun queer-feminististen tilojen luomiseksi?

Vapaata keskustelua urheilusta ja jalkapallosta, nationalismista / internationalismista ja normeista/ ulos jäämisestä. Osallistua voi suomeksi tai englanniksi; tulkkaus järjestetään tarvitseville.


★ Sunnuntai 3. heinäkuuta



4pm @ Makamik (Jyrängöntie 1)

Järjestäjä: Feministinen sarjakuvatoiminta

Itseorganisoitu croquis-piirustusilta, jossa voi piirtää vapaasti mitä osaa ja haluaa. Tapahtumassa on alastonmalli, jolle voit halutessasi antaa tippiä ammattikunnan säilymisen nimissä.

Omat piirustusvälineet suotavat, mutta ei pakolliset. Mukaan saa tulla kuka vain taitotasoon katsomatta.



Kaikissa tapahtumissa pätevät turvallisempien tilojen periaatteet.

Kahvia, teetä ja pientä syömistä on tarjolla 0-x euron lahjoitusta vastaan.

Queersaation työpajat ovat päihteettömiä.

Tupakointi ulkona muita kunnioittaen, tumpit roskiin!

Kaikkien hyvän olon takaamiseksi vältäthän vahvojen hajusteiden käyttämistä.




The queerization workshops and other events take place in various locations in Helsinki.

In this post you will find specific information on the venues, including how-to-get-there and accessibility info. All spaces are by little walking, by rails and by other public transport. All toilets are uni(corn)sex / gender neutral.

We want to create space for encounters and learning. Queerization is an anti-capitalist, grassroot-level, DIY-event. Therefore shared effort and responsibility for coziness, safety and promotion is not only recommended but vitally important. The workshop holders are not professionals, nor deities, even if not the most “normal” of people! The safer space principles apply in all Queerization events.

Signing up in beforehand required in some of the workshops due to limited space and number of participants. All the events are non-profit, most of them free of cost. Donations to cover material costs are collected for example in the Whip workshop and the Stick´n´poke workshop. If you don’t have the money to donate, that’s okay, too.

The most up to date programme info can be found here.



The festival does not offer shared accommodation. If you need a place to stay in Helsinki during the festival, email to queerization[at] and we will do our best to help! Please let us know if you have specific needs (regarding pet/food allergies, kids, accessibility etc.).



Coffee and tea will be served at the venues. Some vegan food or pick-up snacks will also be organised by collective effort at the venues. You may donate what you wish/are able to.

If you want to help, let us know via email and we’ll be superhappy! Everyone is welcome to contribute, by bringing baked stuff, by cooking, by picking up groceries or by helping out with cleaning. And for the sake of Anarchy & Happiness, let’s all wash our own dishes!




Street Address: Hämeentie 30

Nearest stops: Haapaniemi (tram lines 6 and 7A/B, buses 62-77). Metro: 600 m walk from Sörnäinen and 700 m walks from Hakaniemi metro stations.

Lymy is a collectively organized workspace and event place. It is a space for “thoughts / action / work / laziness / struggle. Lymy is a space where these can be inseparable. At Lymy we are hidden, but not separated.”


There are two steps to the main door. However, there is an entrance to the space, through a corridor, which has no stairs. The entrance to the corridor has a 6 cm step. The gate to the corridor opens completely. The entrance from the corridor is 81 cm; the inner door to Lymy is wider and has a 2cm high threshold. It is only possible to access the corridor from inside, so contact us beforehand or knock, and we will open the door. The space has a narrow toilet, unfortunately not large enough for wheelchair. The nearest public toilet is a few hundred meters away, located at the Väinö Tanner field.


Third Space

Address: Tarkk’ampujankatu 18

Nearest stop: Viiskulma (tram lines 3/2, buses 14, 17, 18) 100 m walk from stop.

Third Space is gallery / workspace / event venue run by the Third Space collective.

“Third Space is a collective seeking to unsettle preconceived notions of the other. As cross border transcultural operatives we seek to erase the invisible lines that separate us.”


Door on street level, but down to the space there are three steps, approx 20 cm each. No railing. Toilet small and narrow. Nearest public toilet few hundred meters away at Johanneksenpuisto.



Address: Parrulaituri 2.

Nearest stop: Kalasatama metro station, 350 m walk from station.

Pyöräpaja is located in a red brick building at Kalasatama, near the old plant area and Sompasaari. The entrance is on the side of the basketball court. The space is on the first floor, ground level, but at the door there are two low steps and the toilets are not accessible.

When turning from the main road towards Pyöräpaja the pavement cuts for about 2 m length, and there is a gravel area in between, located at a lower level than the pavement. The pavement rises from the gravel area at a 13 degree angle for a 10 cm area. The street pavement area next to the gravel is also cut so that before the pavement there is a small area of gravel. The pavement changes to an even gravel area when going towards the space, remaining all the way to the entrance.

The space is on the first floor on ground level. Before the entrance there is a 4 cm high grid platform. At the entrance there are two doors, first has a 4 cm step and the other 5,5 cm step. Both doors are 96 cm wide, but the inner door opens partly on top of the outer door, so the actual width is 75 cm. Neither of the doors is automatic.

The toilet has a 5 cm step and the doorway is 68 cm wide. The toilets are narrow booths, with no railings.



Address: Hämeentie 150

Nearest stops: Arabiankatu (tram lines 6 and 8) 500 m walk,

Kairokatu (buses 52, 68, 71 ja 74) 200 m walk

Sarjakuvakeskus (Comic centre) is community centre for the field of comics, founded in 2008 at Arabia, Helsinki.


A steep ramp leads to the entrance but it is unsteady and slippery, not safe for a wheelchair user without assistance. The door is 93 cm wide. The toilet is narrow, toilet door is 56 cm. The nearest accessible toilet is located across the road, in the premises of the School of Arts.

Some people sensitive to mold have had symptoms in the house.



Address: Jyrängöntie 1

Nearest stop: Paavalin kirkko (tram lines 6 and 8; buses 73-77)

Makamik is originally a squatted space which has since been rented, with a symbolic fee. The house is run by volunteers and collective decision making. The building is located on the east side of the Kumpula Botanic Garden, alongside the road leading to the entrance.


Makamik is located on a small hill, the way to the entrance is a steep gravel path. There are stairs leading to the doors and high steps. The toilet is a small outhouse located in the end of a steep narrow path. There is no running water in the house. Water damage has impacted one of the rooms. There has been renovations since, but some people sensitive to mold still get symptoms in the house.

NB! Makamik is a fully substance-free space!



Please email any concerns or questions regarding workshops, accomodation etc. to queerization[at], and we will reply as quickly and as good as we can.

Media inquiries we might answer if the Consensus Fairy is in favorable mood, and has the time and energy.